Olihan mukava viikonloppu! Kun aikaisin herää, tuntuu ainakin että saa vähän enemmän aikaan. Ja herätyskelloja ei tarvitse turhaan viritellä. Joka ikinen aamu, herätys tulee viimeistään puoli kahdeksan aikaan 20 kg karvakasan innokkaiden läpsytysten, päällä kävelemisen ja märkien pusujen muodossa. Mutta kuten sanottu, aikainen lintu madon nappaa. Tai jotain.
Eilen aamukävelyllä hurtta sai aikaan jonkin asteista hämmennystä piuhan toisessa päässä. Mitä on tapahtunut? Joko nyt alkaa järki tippumaan taivaalta sinne kuuluisien korvien väliin? Kun sanon sivulle, Nemo tulee sivulle, istuu ja ottaa katsekontaktin. Kun sanon odota, hihna löystyy välittömästi. Kun sanon reunaan, Nemo siirtyy välittömästi kulkemaan samaa jalkakäytävän reunaa eikä poukkoile aivottomana ympäriinsä. Suojatien eteen istutaan sanomatta ja samalla kun hanuri koskettaa maata, katse nousee ja suoraan silmiini jolloin matka jatkuu sulavasti. Uskomatonta mutta totta. Kyllä siellä pienen borderin päässä sitten kuitenkin jotain raksutusta tapahtuu. Tosin täytyy muistuttaa tässä kohtaa että nämä edellä mainitut toiminnot katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin, ainakin tässä mittakaavassa, mutta on mukava tietää että kyllä ne siellä jossain ovat! :)
Tänään oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun äitee tuli oman borderinsa kanssa vierailulle. Mukava lenkki raikkaassa vesisateessa ja sen jälkeen koirat saivat riehua oman aikansa pihalla. Nemon kauan kadoksissa ollut pallo löytyi lumien sulattua naapurin puolelta josta sain sen pelastettua. Tämä punainen, kova pallo joka myytiin aikanaan hajoamattomana on löytänyt kaltaisensa vastustajan. Yksikään koira ei ole sillä suostunut leikkimään, kun ei siitä saa kiinni ja vieraat ovat tuhonneet jalkateriään potkimalla sitä (jokainen ensimmäisen ja viimeisen kerran), kun eivät ole ottaneet huomioon että se oikeesti on pirun kovaa tekoa. Mutta Nemo diggaa. Se haukkuu ja päästelee outoja wähwäh-ääniä naapurien iloksi painaessaan pallon perässä ympäri pihaa. Ja tätä se jaksaa tehdä niin kauan kun sen antaa sitä tehdä. Mutta on tässä kääntöpuolensakin, sillä saattaa jäädä vaihde päälle ja rauhoittuminen on joskus todella vaikeaa. Onneksi tänään ei ollut tällainen päivä. Rico oli oma luttana itsensä, hienosti harjoitteli pallon tuomista ja irroittamista samalla kun sai purkaa energiaa juoksemalla. Ricon sivulle-tulo on mahtavaa katsoa, se on niin nopea pyrähdys ettei meinaa silmä erottaa! ;) Rico kuuluu "uuteen koulukuntaan" ja kääntyy edestä suoraan sivulle, kun Nemo joutuu kiertämään vanhaan tyyliin selkäni takaa sivulle. Ja vain sen takia kun oma pääni ei käsitä miten opettaa tuo kiepsautus. Blondeja mitä blondeja, onneksi molemmat tyylit ovat sallittuja!

Aah... Ihana hiljaisuus... Koira nukkuu... ;) Kaiken sen hillumisen, veuhtaamisen, meidän sekä kissakavereiden komentelun jälkeen ei uskoisi että hurtassa voi olla enää yhtään virtaa. Paitsi kun telkkarista tulee saunalahden mainos ja se hurtta juoksee ja haukkuu (niin, se piirretty) ylös ja alas ja sivuille, niin sen verran jaksaa aina nousta ja vastata kutsuun. Pari kertaa on telkkari heilahtanut jo uhkaavasti kun pentu on tassulla hutassut. No, sitä varten on vakuutus. Kasvatuksessahan ei vika voi olla. :)
Tänään taas harjoittelimme hieman sivulle-tuloa, pari kertaa onnistui täydellisesti. Ja loput meni sitte minne sattui. Paras oli kun Nemo oli hyvin tyytyväisen näköisenä palkkaa odottamassa... oikealla puolellani, naama väärään suuntaan osoittaen. No, ei aina voi mennä oikein!

No pakkohan se on tätäkin kokeilla! :) Toivottavasti tulee paljon kerrottavaa pienen borderin elämästä. Vaikka pentu täyttääkin kohta jo vuoden... Niin se aika kuluu!