Kuvia :)

Tässä muutama otos palleroisista! Kuvat on ottanut Sirpa Laakso ja ne ovat hänen luvallaan täällä.

 Tässä on koko orkesteri. Edessä kaksi urosta, sitten narttu ja uros ja takana toinen narttu.

Lisää löydät Arttulan kennelin päivittyvästä pentugalleriasta:

https://picasaweb.google.com/arttulan/2APentueSyntynyt1922011#

Pentuja!

Lauantaina 19.2. tuli maailmaan viisi ihanaa bortsunalkua, 2 narttua ja 3 urosta. Kaikki ovat väritykseltään mustavalkoisia. Kaikki sujui kuulemma hyvin ja nyt odotellaan että päästään katsomaan laumaa! Niin ja valkkaamaan kumpi nartuista tulee meille Nemon kaveriksi. :)

Tänään meillä oli tiukka päivä. Ensin puoliltapäivin lähdettiin kummitytön synttäreille Turenkiin. Siellä Nemo riehui Nekun kanssa puoli neljään asti, sitten lähdettiin suoraan Koiraurheilukeskukselle tokoilemaan.  Nyt alkoi taas uusi kurssi ja aloitimme paikallamakuulla. Nemo pysyi hyvin, olin vain hihnan päässä. Vähän haki katsekontaktia ja syytä nousta ylös, mutta kun ei sitä saanut, pysyi makuulla. Ehdimme tämän lisäksi tekemään vähän pidemmän seuraamisen, joka meni vähän miten sattui. Nemo on osannut tämän jo hyvin, mutta en tiedä mitä on treenaamisessa käynyt, mutta nyt kulkee liian kaukana ja jää välillä istumaan vinoon. Täytyy palata enemmän näihin perusjuttuihin taas...
Tämän tunnin jälkeen menimme kotiin ja hetken hengähdyksen jälkeen taas seitsemäksi takaisin keskukselle. Tällä kertaa oli Iloa elämään-kurssin tunti, jossa myös tokoilimme. Jälleen paikallamakuu, tällä kertaa Nemo oli vapaana ja olin paljon pidemmällä. Ja siinähän se pysyi! Myös aika oli paljon pidempi kuin toisella tunnilla. Palatessani se kerran nousi istumaan mutta meni heti takaisin makaamaan, tätäkin täytyy vielä vaan vahvistaa. Nemo oli melkoisen väsynyt jo, mutta jaksoi kuitenkin vielä. Seuraavaksi opettelimme uuden liikkeen, estehypyn. Nemo oli yli-vastaanottavaisella päällä ja sehän oppi tämän kerralla. Niin, kunnes taas unohtaa... ;) Mutta hyvä fiilis jäi tunneista taas.

Tuo estehyppy on ollut "painajaiseni", olen kerran aiemmin törmännyt siihen, ensimmäisen koirani kanssa, elämäni ensimmäisessä ja ainoassa möllitokossa. Siinä kehässä ollessamme tuomari kertoi seuraavan liikkeen ja olin ihan äimän käkenä ja sopersin "ettei me olla koskaan tällasta tehty!!" Onneksi tämä tapahtuma oli "oman kerhon" järjestämä ja tuomarina tuttu kouluttaja. Muistan kun hän sanoi että "ei siinä mitään, hyppy vaan ja sitten seis." Helppo nakki siis, paitsi... Amadeus valitettavasti tunsi jostain syystä seuran tuulipuvut aina ja niinhän siinä kävi että lauma "kerholaisia" saapui juuri sopivasti seuraamaan suoritustamme. Eli lähtiessämme liikenteeseen, seuraaminen hyvä, hyppy hyvä ja sitten. Ama painuu häntä heiluen kehästä pihalle ja rynnii moikkaamaan kavereita, meikäläinen naama punasena sitä takaisin huutaen. Eihän se mitään kuunnellu ja ei auttanut muu kun käydä hakemassa omansa pois ja onneksi kun leikkimielinen kilpailu oli, saimme jatkaa. Muistan tämän aina! Eipä tuo onneksi vakavaa ollut ja ainakin tiedän miltä tuntuu kun koira karkaa kehästä. ;)

Tässä pari kuvaa tuosta nyt jo sateenkaarisillalta katselevasta karvakasasta. <3

Tämä oli Amadeuksen hampaiden harjaus-ilme.

Tässä vielä kuva viime kesältä, Nemon seurana kummipoikani Jesse sekä heidän (eli veljeni perheen) koira, Nekku.