Jaahas, sitä on taas heilahtanut jokunen hetki siitä kun olen viimeksi tänne jotain rustaillut, mutta jos nyt otetaan päivitys niin seuraavan kerran sitten jouluna?? :)
Elämä karvakorvien kanssa on jatkunut samalla mallilla, treenataan edelleen tokoa ja agilitya, Nemon kanssa kilpailtukin (kaikesta huolimatta) ja Niki on toivottavasti ensi keväänä viimeistään valmiina starttaamaan alokas-luokassa. Lisäksi ollaan käyty muutamissa missikisoissa.
Nemon tokoiluthan joutuivat tiukkaan tarkasteluun viime syksynä kun saman viikonlopun aikana käytiin kahdessa kokeessa hakemassa kolmostulokset ja koira oli kaikkea muuta kuin mukana meiningeissä. Ilmoitin sen kuitenkin marraskuun alussa pidettyyn kokeeseen, kun se pidittiin meidän treenihallissa ja ilmeisesti tuttu paikka auttoikin, kun nollille meni vain maahanmeno ja koira oli muutenkin ihan eri fiiliksellä mukana kuin aiemmin. Täältä tulokseksi tulla tupsahti ALO2 pistein 148,5.
Tämä antoi uskoa tulevasta ja treenasimme normaalisti talven ja lisäksi kävin yhdistyksen omatoimitreeneissä joista sain todella hyviä neuvoja ja koira parani hetki hetkeltä. Esimerkiksi seuraaminen on ajoittain jopa ihan oikean näköistä menoa, kun Nemolla tuppaa usein paikka kadota esim. käännöksissä ja kontaktin kanssa on vähän niin ja näin. Olemme hieman vaihtaneet treenimetodeita, mutta parhaiten on auttanut koiran kuntoon saaminen fyysisesti. Pitkän alokas-uran aikana olen oppinut hyvin paljon siitä miten tärkeää lihashuolto koiralle on. Nemolla menee kroppa helposti jumiin varsinkin seuraamisesta ja jälkeenpäin ajateltuna se onkin ollut melkoisena ongelmana juuri tuolloin viime syksyn treeneissä/kokeissa. Kun koira vyöhyköitiin kuntoon ja nyt kun hoitoja jatketaan tasaisesti, toimii se myös paremmin joka tilanteessa.
Uskaltauduin ilmoittamaan sen Hausjärvellä 11.3. pidettyyn kokeeseen ja suureksi yllätykseksi nappasimme ekan ykköstuloksen pistein 165, sijoituskin oli 2. joten pokaalin kanssa kotiuduttiin. :) Olimme superiloisia koska yhtään liikettä ei mennyt nollille (mikä sinänsä on meille jo puolivoitto) ja muutenkin Nemo meni hyvällä meiningillä ja ennen kaikkea iloisena. Olin jo vannonut että jos me ikinä saadaan edes se yksi ykkönen, Nemon tokoura päättyy siihen! Mutta, ahneus ja halu saada edes se TK1 vei mennessään...
Luottamus koiraan oli huipussaan ja ilmoitin sen jälleen Hausjärven 3.4. kokeeseen, josta tulokseksi tuli ALO2 pistein 155,5. Tämä olisi ollut kanssa ykköstulos, mutta maahanmeno meni jälleen nollille, ihan 100 % meikäläisen huonon käskytyksen vuoksi.
Emme antaneet tämän vaikuttaa menoon, Nemon hyvä syke jatkui ja tokoilu alkoi ajoittain tuntumaan taas ihan superkivalta lajilta! 6.4. lähdettiin Porvooseen ja sieltä napsahti toinen ykköstulos, pisteitä 168. Oli aivan uskomatonta että kahden vuoden taistelun jälkeen, ykköstuloksia oli plaggarissa kuukauden sisään jo kaksi.
Treenit jatkuivat ja koira paransi otettaan päivä päivältä. Ilmoitin sen jälleen 25.4. Hausjärven kokeeseen ja koska olin päättänyt että se TK1 nyt kevään aikana saadaan, varmistelin vielä paikan Hyvinkäällä 27.4. pidettyyn kokeeseen. Tiedostin kyllä että jos hyvin/huonosti käy, meille jää päivä aikaa viimeistellä ja osittain treenatakin määrättyjä avoimen luokan liikkeitä joita ei oltu vielä uskallettu liikaa treenata kun oltiin vain varmisteltu alokas-luokan juttuja. Hausjärven koe meni nappiin ja tuloksena oli viimeinen ALO1 pistein 164,5. ME SAATIIN SIIS TK1 KAHDEN VUODEN JA 11 ALOKAS-LUOKAN KOKEEN JÄLKEEN!!!!!! :)))
Sitten olikin se avoimen-luokan debyytti ihan kulman takana. Treenasimme perjantaina kokeen muodossa liikkeet läpi, hioimme pari kertaa luoksetulon pysäytystä, hyppyä ja kaukkareita ja lähdimme avoimin mielin kokeeseen. Tarkoituksena oli vain käyttää maksettu paikka ja katsoa mitä aletaan seuraavaksi työstämään.
Nemo oli kehässä ihan ulapalla, se kun osasi alokas-luokan liikeiden järjestyksen niin hyvin että päätti korjata tilanteen kun ohjaaja ei selvästi tiennyt, että nyt tulee ilman talutinta seuraaminen vaikka minä suoritin luoksetuloa. Ihmettelin kun yhtäkkiä koira olikin vierellä, jolloin liikkurikin kysyi mitä liikettä sä oikein suoritit. Nolona jouduin vastaamaan että minä tein kyllä luoksetuloa, koira taitaa tehdä seuraamista. Muutenkin homma meni Nemolla haukotteluksi ja rapsutteluksi, ja odotetusti luoksetulo ja kaukokäskyt menivät nollille ja lisäksi iänikuinen ongelma liikkeestä maahanmeno oli taas hieno seisominen. Saatiin kuitenkin 105 pistettä eli AVO3!
Ja sitten... Paluu maan pinnalle... Ilmoitin Nemon ahneuttani 25.6. Hyvinkäällä pidettyyn kokeeseen tietäen että koira ei ollut läheskään valmis, mutta mahdollisuudet vähintään kolmostulokseen piti kuitenkin edellisen perusteella piti olla. Mutta suuri yllätys oli että kehässä iski pahat flashbackit alokas-luokan kehistä, kun koira kettuili huolella... Jo paikallamakuussa maahan mennessä Nemo ei mennyt normaalisti maahan, vaan venytti itsensä taaksepäin edessä olleen pesäpallokentän rajan taakse, koska eihän rajaa saanut ylittää. No ei saa niin, mutta kaukokäskyissä, ei paikallamakuussa!! Ja vanhaan malliin n. puolta minuuttia ennen ajan loppumista kutsuttiin numero 9 hakemaan koira pois ja niinhän taas oli blondit kehän ulkopuolella kun muut napsivat kymppejään. Ei auttanut muu kuin koira tauolle odottamaan omaa vuoroaan ja sitten kehään. Seuraaminen oli aivan hukassa, 0 pistettä. Maahanmeno oli jälleen hieno seisominen, 0 pistettä. Jälleen ei tiennyt itkeäkö vai nauraako vai vaipuisko vaan epätoivoon, on kerrassaan hieno fiilis olla kehässä koiran kanssa jota ei pätkääkään kiinnosta mikään ja alla jo kolme nollattua liikettä... Tässä vaiheessa tuomari kysyi, haluanko vielä jatkaa ja hetken mietittyäni ja varmistettuani että hän ei suoritusta keskeytä, päätin jatkaa. Ja huumorilla vedettiinkin koe läpi... Katsojiakin oli kivasti kertynyt, joten toivottavasti kaikille tuli selväksi mikä showkoira Nemo osaa olla, vaikka olisin kyllä enemmän arvostanut onnistunutta tottelevaisuuskoetta...
Luoksetulosta saimme 5 pistettä ja seisomisesta 7. Noutaminen on Nemon lempiliike ja se näyttikin sen niin upeasti kuin koira vain voi... siis pahimmissa painajaisissa... Ensinnäkin se karkasi liikkeeseen, hyökkäsi kapulan kimppuun ja hirveellä vauhdilla palasi seisomaan meikäläisen eteen. Irti-käskyjä tarvittiin historialliset kolme kappaletta ja viimeisellä oli pakko jo vähän tunkea sormia leukojen väliin. Yllättäen pisteitä 0... Kauko-ohjauksesta oltaisiin saatu säälistä 5, mutta Nemo ennakoi perusasennon ja varmisti siten viidennen 0.n. Estehypystä irtosi hurjat 8 pistettä ja kokonaisvaikutuksesta saimme 7. Pisteitä siis koko suorituksesta 52...
Että näin meillä. Nyt taas mietitään hetki ja palataan kehiin vasta kun liikkeet ovat oikeasti hallussa, katsotaan kumpi on ensimmäisenä valmis, Nemon avoimen-, vai Nikin alokas-luokan setti. Nikille tarvitsee "enää" saada paikallamakuuseen ja seuraamiseen varmuutta, muuten liikkeet alkavatkin olla hallussa. :)
Yritän kaivella arkistoja jos löytäisin kuvia tai videoita matkan varrelta :)
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
maanantai 24. joulukuuta 2012
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Kesä pakettiin
Niin sitä taas havahtui siihen että syksy on täällä, joka yleensä kai tarkoittaa sitä että kesä meni jo?? Vaikka kelit eivät olleet aina kovin kesäiset, ilmeisesti puuhaa riitti kun ei ole tännekään ehtinyt ajallaan mitään kirjoittaa. :) Kävimme kesän aikana vielä kolmessa näyttelyssä, Nemon kanssa pari kertaa repimässä hiuksia tottis-kokeissa sekä muutamassa agilityn epiksessä ja ehdittiin vielä hieman paimentamaankin. Tähän tietty toko- ja agilitytreenit päälle.
Näyttelyissä käytiin Forssassa, Mäntsälässä ja Tervakoskella. Niki alkoi jo oppimaan miten kehässä mennään ja alkoi jo senkin kanssa olemaan ihan kivaa touhua. Nemo menee kuin vanha kehäkettu, tosin omalla tyylillään, sitä kun ei ole opetettu seisomaan "oikein" vaan saa olla au naturel, niinkuin sattuu paikalle parhaiten jäämään. Ja sama Nikin kanssa. Tosin tämä näkyy tuloksissa, mutta jokainen kai menköön tyylillään.
FORSSA, 15.7. Tuomarina Stefan Sinko
Nemo, AVO ERI:
3 years. Strong male. The head is proportioned to the body. Bite correct. Good neck & topline. Nice coat condition. Good hindquarters. Moved well. Could be slightly shorter.
Niki, JUN ERI:
1,5 years. Head with feminin expression. Correct bite. Good neck & topline. Correct hindquarters. Moved & presented well.
MÄNTSÄLÄ 22.7. Tuomarina Karl-Erik Johansson
Nemo, AVO EH2
Mycket god typ. Kraftigt maskulint huvud. Välburen öron. Bra uttryck. Kraftig hals. Bra rygg. Kraftig bröstkorg. Bra vinklar. Lagom benstamme. Rör sig bra. Utmärk päls kvalitet. Bra temperament.
Niki, NUO EH2
Mycket god typ. Feminint huvud. Mörka ögon. Bra bett. Bra hals. Ryggen kunde vara litet fastare. Något brant kors. Bra bröstkorg. Bra vinklar. Rör sig ok. Bra päls kvalitet. Kunde vara i litet hårdare kondition.
TERVAKOSKI 25.8. Tuomarina Jean Lanning
Nemo AVO ERI3
Has the type & quality. Good head & eye. Good bone & substance. Excellent mouth. Could be firmer on the move, tail carriage rather high. Generally pleasing.
Niki NUO EH1
Has the type & quality. Today out of coat, but has time to gain more substance. Good head & eye. Excellent mouth. Needs to firm up in movements. Could finnish well.
Tervakosken tuomari vielä erikseen sanoi Nikistä että älä ole pettynyt vaikka tänään tuli EH huonon turkin vuoksi. Koira on hyvin lupaava kun kaikki vain napsahtavat kohdalleen. :) Tämä oli jo toinen tällainen kommentti Nikistä, joten mielenkiinnolla odotan tulevia näyttelyitä, kunhan vain turkki palautuu ja liikkeet saadaan iän myötä kuntoon. Niki kun tuppaa harvemmin menemään ravilla, se tykittää aina täydellä laukalla tai sitten seisoo paikallaan. ;) Nemo on aina hyvä, mutta olen erittäin tyytyväinen että tänä kesänä tuli vain yksi EH. Kyllä se vielä valioksi saadaan vaikka väkisin! ;))
Jaahas. Ja sitten ei niin miellyttävään asiaan, eli Nemon tokoiluihin. Kokeiden tulokset valuivat alaspäin kuin lehmän häntä ja nyt harkitsen oliko herran kisaura nyt tässä. Ainakin pidempi tauko taitaisi olla kohdallaan. Yritän vielä yhteen kokeeseen päästä syksyn aikana kun sattuu olemaan tutussa paikassa, mutta sitten pidetään tokosta taukoa ainakin kokeiden suhteen.
Suurimpana ongelmana jatkaa paikallamakuu. Treeneissä pysyy edelleen hyvin, mutta kokeessa jos ympärillä on liikaa hajuja (ja koska niitä urokselle olisi liian vähän??) se nousee ylös haistelemaan tai jos tapahtuu jotain erikoista esim. joku nousee, se luikkii meikäläisen luo. Ja tämä kun menee kerta toisensa jälkeen nollille, alkaa menemään usko koko hommaan. Meille sopisi parhaiten että liikkeet tehtäisiin käännetyssä järjestyksessä, koska seuraamisten jälkeen se yleensä herää ja tekee loput liikkeet hyvin. Niin paitsi usein seisoo liikkeestä makaamisen. Olen aina myös sanonut että onneksi alokas-luokassa on luoksepäästävyys että saadaan mekin edes yksi kymppi. No vikasta kokeesta ei saatu kun Nemo heitti maihin selälleen kun tuomari tuli paikalle. Sillä oli kunnon haista p****-meininki ja tämä koe meni kunnon showksi. Luoksetulon alussa alkoi rapsuttelemaan itseään ja lähti tulemaan toisella käskyllä ihme loikalla ja matkalla ravisteli itseään. Se hompsi tulla eteeni poikittain seisomaan ja ilme oli kysyvä "niin olik sul jotai asiaaki?" Vantaalta tulokseksi ALO3 pisteillä 103,5 ja Veikkolasta Kirkkonummelta tulokseksi juuri ja juuri AVO3 pisteillä 100,5. Molemmissa kolme nollattua liikettä. TOISAALTA tuloksiin saattoi vaikuttaa myös se että koira oli totaalisesti jumissa ja vasta nyt liikkeetkin ovat parantuneet kun se on saatu jälleen kuntoon. Mutta silti se ei poista sitä tosiasiaa että aina kun mennään koe-paikalle se alkaa lällättämään ja mikään mitä ennen kehää keksin, ei auta kun se tietää että kehässä en saa tehdä mitään millä palauttaa se ruotuun.
Sitten agilityyn. Liityin uuteen "koirakerhoon" Nobody's Dog Sportsiin ja se järjesti pari epistä johon uskaltauduin Nemon kanssa mukaan. Eka kerta oli todella positiivinen kokemus ja olin tyytyväinen suorituksiimme sekä hyppy- että agility-radoilla. Tuloksia en muista, saatettiin hyllyttää molemmat, mutta tuloksilla ei näissä karkeloissa ole meille mitään väliä. Toisessa Nemo taas oli täysin hullu, se keräsi mielettömät kierrokset jo siitä kun jokaiselle taputettiin. Se karkasi molemmille radoille ja ehkä multa loppu taidot kesken ja en osannu ohjata sitä tarpeeksi hyvin tai sitten sitä ei vaan kiinnostanut mihin hosuin, mutta se siis sinkoili mihin sattui ja loikki kontakteista miten sattui. Huhhuh sanon minä. Taisin jo radalla puhkua mä niiiin teen susta rukkaset, mutta kyllä se fiilis taas laantui kun kotio päästiin. ;) Tosin itse sairastuin seuraavana päivänä vatsatautiin, joten jotain saattoi olla jo edellisenä päivänä ilmassa ja Nemo ajatteli että oo sä siinä ni kyl mä tän hoidan! ;)) No, seuraavia kuitenkin innolla odottaen, Nemo on nyt syttynyt lajiin tosissaan ja meno on välillä jo melkein meikäläiselle liiankin vauhdikasta. Ei ole kauaakaan kun vielä pysyin sen vauhdissa ja jopa edellä mutta nyt kun sen laittaa putkeen, saa pistää tosissaan tossua toisen eteen että ehtisi toiseen päähän ennen koiraa, ja yleensä en enää ehdi. Meikäläiselle taitaisi kunnon puolesta sopia jokin hieman rauhallisempi kaveri, mutta se on paha kun bordercollie on ollut "the one" kohta jo 20 v.
Ja sitten bortsujen kuningaslajiin, paimentamiseen. Järjestin Eijan puolesta Demssin kennelin kasvattipäivän Woollandiassa Somerolla. Porukkaa saatiin mukavasti paikalle, paimennusta kävi kokeilemassa 11 koiraa. Kaikin puolin mukava päivä, kelikin sattui olemaan mitä parhain. Kiitos vielä kaikille! :)
Meidän molemmat hirmut kävivät myös kokeilemassa ja Nemon toiminnan jo tiesin etukäteen kun se on kerran aikaisemmin käynyt kokeilemassa ja ei sitä oikein napannut moinen homma. Nyt kuitenkin aitauksessa oli sellainen fiilis että ei hitto, tajuaako tää kuitenkin mikä tässä on homman juju kun se välillä jopa kiinnitti huomiota niihin lampaisiinkin. Mutta jälkeenpäin kun katsoin sen suoritusta videolta, se vaikutti lähinnä siltä että se katsoi ensin kameraan ja sitten ajoi lampaita ikäänkuin pois kuvasta ja taas varmisti että kuvaathan sä mua nyt? :) Eli ihan perinteistä kauniin pojan poseeraus-meininkiä. Nemohan on siis täysin kuvaushullu, jos ottaa kameran käteen, se juoksee vaikka umpiunesta poseeraamaan jos vaikka otettais kuitenkin pari kuvaa. Se kävi myös isolla laitumella kokeilemassa, mutta siellä sen huomion vei tilan koira Taimi, jonka kanssa Nemo yritti parhaansa mukaan kehitellä jonkinasteista työpaikkaromanssia.
Mutta Niki. Se yllätti jälleen. Sitä ei kiinnostanut mikään muu kuin lampaat ja kun se sai kierrokset alas, toiminta muistutti hetkittäin ihan oikeaa paimennusta. Tosin vain lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin ihan hyvin täysin "näyttelypuolen" koiralta. Sytyttiin tästä niin paljon että pidensimme Someron lomaamme parilla päivällä ja käytiin Nikin kanssa vielä toisenkin kerran ja nyt toiminta oli jo paljon parempaa kun taas ensin saatiin kierrokset alas ja koira paremmin kuullolle. Nyt olisi taas ensi lauantaina tiedossa treenit. :)
Näyttelyissä käytiin Forssassa, Mäntsälässä ja Tervakoskella. Niki alkoi jo oppimaan miten kehässä mennään ja alkoi jo senkin kanssa olemaan ihan kivaa touhua. Nemo menee kuin vanha kehäkettu, tosin omalla tyylillään, sitä kun ei ole opetettu seisomaan "oikein" vaan saa olla au naturel, niinkuin sattuu paikalle parhaiten jäämään. Ja sama Nikin kanssa. Tosin tämä näkyy tuloksissa, mutta jokainen kai menköön tyylillään.
FORSSA, 15.7. Tuomarina Stefan Sinko
Nemo, AVO ERI:
3 years. Strong male. The head is proportioned to the body. Bite correct. Good neck & topline. Nice coat condition. Good hindquarters. Moved well. Could be slightly shorter.
Niki, JUN ERI:
1,5 years. Head with feminin expression. Correct bite. Good neck & topline. Correct hindquarters. Moved & presented well.
MÄNTSÄLÄ 22.7. Tuomarina Karl-Erik Johansson
Nemo, AVO EH2
Mycket god typ. Kraftigt maskulint huvud. Välburen öron. Bra uttryck. Kraftig hals. Bra rygg. Kraftig bröstkorg. Bra vinklar. Lagom benstamme. Rör sig bra. Utmärk päls kvalitet. Bra temperament.
Niki, NUO EH2
Mycket god typ. Feminint huvud. Mörka ögon. Bra bett. Bra hals. Ryggen kunde vara litet fastare. Något brant kors. Bra bröstkorg. Bra vinklar. Rör sig ok. Bra päls kvalitet. Kunde vara i litet hårdare kondition.
TERVAKOSKI 25.8. Tuomarina Jean Lanning
Nemo AVO ERI3
Has the type & quality. Good head & eye. Good bone & substance. Excellent mouth. Could be firmer on the move, tail carriage rather high. Generally pleasing.
Niki NUO EH1
Has the type & quality. Today out of coat, but has time to gain more substance. Good head & eye. Excellent mouth. Needs to firm up in movements. Could finnish well.
Tervakosken tuomari vielä erikseen sanoi Nikistä että älä ole pettynyt vaikka tänään tuli EH huonon turkin vuoksi. Koira on hyvin lupaava kun kaikki vain napsahtavat kohdalleen. :) Tämä oli jo toinen tällainen kommentti Nikistä, joten mielenkiinnolla odotan tulevia näyttelyitä, kunhan vain turkki palautuu ja liikkeet saadaan iän myötä kuntoon. Niki kun tuppaa harvemmin menemään ravilla, se tykittää aina täydellä laukalla tai sitten seisoo paikallaan. ;) Nemo on aina hyvä, mutta olen erittäin tyytyväinen että tänä kesänä tuli vain yksi EH. Kyllä se vielä valioksi saadaan vaikka väkisin! ;))
Jaahas. Ja sitten ei niin miellyttävään asiaan, eli Nemon tokoiluihin. Kokeiden tulokset valuivat alaspäin kuin lehmän häntä ja nyt harkitsen oliko herran kisaura nyt tässä. Ainakin pidempi tauko taitaisi olla kohdallaan. Yritän vielä yhteen kokeeseen päästä syksyn aikana kun sattuu olemaan tutussa paikassa, mutta sitten pidetään tokosta taukoa ainakin kokeiden suhteen.
Suurimpana ongelmana jatkaa paikallamakuu. Treeneissä pysyy edelleen hyvin, mutta kokeessa jos ympärillä on liikaa hajuja (ja koska niitä urokselle olisi liian vähän??) se nousee ylös haistelemaan tai jos tapahtuu jotain erikoista esim. joku nousee, se luikkii meikäläisen luo. Ja tämä kun menee kerta toisensa jälkeen nollille, alkaa menemään usko koko hommaan. Meille sopisi parhaiten että liikkeet tehtäisiin käännetyssä järjestyksessä, koska seuraamisten jälkeen se yleensä herää ja tekee loput liikkeet hyvin. Niin paitsi usein seisoo liikkeestä makaamisen. Olen aina myös sanonut että onneksi alokas-luokassa on luoksepäästävyys että saadaan mekin edes yksi kymppi. No vikasta kokeesta ei saatu kun Nemo heitti maihin selälleen kun tuomari tuli paikalle. Sillä oli kunnon haista p****-meininki ja tämä koe meni kunnon showksi. Luoksetulon alussa alkoi rapsuttelemaan itseään ja lähti tulemaan toisella käskyllä ihme loikalla ja matkalla ravisteli itseään. Se hompsi tulla eteeni poikittain seisomaan ja ilme oli kysyvä "niin olik sul jotai asiaaki?" Vantaalta tulokseksi ALO3 pisteillä 103,5 ja Veikkolasta Kirkkonummelta tulokseksi juuri ja juuri AVO3 pisteillä 100,5. Molemmissa kolme nollattua liikettä. TOISAALTA tuloksiin saattoi vaikuttaa myös se että koira oli totaalisesti jumissa ja vasta nyt liikkeetkin ovat parantuneet kun se on saatu jälleen kuntoon. Mutta silti se ei poista sitä tosiasiaa että aina kun mennään koe-paikalle se alkaa lällättämään ja mikään mitä ennen kehää keksin, ei auta kun se tietää että kehässä en saa tehdä mitään millä palauttaa se ruotuun.
Sitten agilityyn. Liityin uuteen "koirakerhoon" Nobody's Dog Sportsiin ja se järjesti pari epistä johon uskaltauduin Nemon kanssa mukaan. Eka kerta oli todella positiivinen kokemus ja olin tyytyväinen suorituksiimme sekä hyppy- että agility-radoilla. Tuloksia en muista, saatettiin hyllyttää molemmat, mutta tuloksilla ei näissä karkeloissa ole meille mitään väliä. Toisessa Nemo taas oli täysin hullu, se keräsi mielettömät kierrokset jo siitä kun jokaiselle taputettiin. Se karkasi molemmille radoille ja ehkä multa loppu taidot kesken ja en osannu ohjata sitä tarpeeksi hyvin tai sitten sitä ei vaan kiinnostanut mihin hosuin, mutta se siis sinkoili mihin sattui ja loikki kontakteista miten sattui. Huhhuh sanon minä. Taisin jo radalla puhkua mä niiiin teen susta rukkaset, mutta kyllä se fiilis taas laantui kun kotio päästiin. ;) Tosin itse sairastuin seuraavana päivänä vatsatautiin, joten jotain saattoi olla jo edellisenä päivänä ilmassa ja Nemo ajatteli että oo sä siinä ni kyl mä tän hoidan! ;)) No, seuraavia kuitenkin innolla odottaen, Nemo on nyt syttynyt lajiin tosissaan ja meno on välillä jo melkein meikäläiselle liiankin vauhdikasta. Ei ole kauaakaan kun vielä pysyin sen vauhdissa ja jopa edellä mutta nyt kun sen laittaa putkeen, saa pistää tosissaan tossua toisen eteen että ehtisi toiseen päähän ennen koiraa, ja yleensä en enää ehdi. Meikäläiselle taitaisi kunnon puolesta sopia jokin hieman rauhallisempi kaveri, mutta se on paha kun bordercollie on ollut "the one" kohta jo 20 v.
Ja sitten bortsujen kuningaslajiin, paimentamiseen. Järjestin Eijan puolesta Demssin kennelin kasvattipäivän Woollandiassa Somerolla. Porukkaa saatiin mukavasti paikalle, paimennusta kävi kokeilemassa 11 koiraa. Kaikin puolin mukava päivä, kelikin sattui olemaan mitä parhain. Kiitos vielä kaikille! :)
Meidän molemmat hirmut kävivät myös kokeilemassa ja Nemon toiminnan jo tiesin etukäteen kun se on kerran aikaisemmin käynyt kokeilemassa ja ei sitä oikein napannut moinen homma. Nyt kuitenkin aitauksessa oli sellainen fiilis että ei hitto, tajuaako tää kuitenkin mikä tässä on homman juju kun se välillä jopa kiinnitti huomiota niihin lampaisiinkin. Mutta jälkeenpäin kun katsoin sen suoritusta videolta, se vaikutti lähinnä siltä että se katsoi ensin kameraan ja sitten ajoi lampaita ikäänkuin pois kuvasta ja taas varmisti että kuvaathan sä mua nyt? :) Eli ihan perinteistä kauniin pojan poseeraus-meininkiä. Nemohan on siis täysin kuvaushullu, jos ottaa kameran käteen, se juoksee vaikka umpiunesta poseeraamaan jos vaikka otettais kuitenkin pari kuvaa. Se kävi myös isolla laitumella kokeilemassa, mutta siellä sen huomion vei tilan koira Taimi, jonka kanssa Nemo yritti parhaansa mukaan kehitellä jonkinasteista työpaikkaromanssia.
Mutta Niki. Se yllätti jälleen. Sitä ei kiinnostanut mikään muu kuin lampaat ja kun se sai kierrokset alas, toiminta muistutti hetkittäin ihan oikeaa paimennusta. Tosin vain lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin ihan hyvin täysin "näyttelypuolen" koiralta. Sytyttiin tästä niin paljon että pidensimme Someron lomaamme parilla päivällä ja käytiin Nikin kanssa vielä toisenkin kerran ja nyt toiminta oli jo paljon parempaa kun taas ensin saatiin kierrokset alas ja koira paremmin kuullolle. Nyt olisi taas ensi lauantaina tiedossa treenit. :)
lauantai 26. toukokuuta 2012
Näyttelykesän avajaiset
Tänään avattiin taas näyttelykausi tämän kesän osalta kun olimme Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä. Nemo oli kuin unelma, en tiedä mikä nyt taas oli loksahtanut paikalleen, kun noin hienosti käyttäytyi ja esiintyi. Nikillä taas oli ihan pikkusen liikaa jengaa. Se joutui odottamaan häkissä kun Nemo oli kehässä ja koirien vaihto tehtiin lennossa, joten Niki ehti vetää kierrokset tappiin ja vähän yli, jolloin esiintyminen oli melkosta väkkäröintiä. Mutta molemmille hyvät arvostelut ja tuomari toivoi näkevänsä Nikin vähän vanhempana, on sen verran lupaava hurtta! :) Ja myöhän mennään kun vähän aikaa kuluu ja saadaan Niksutin esiintymään siten että myös liikkeistä saisi jotain tolkkua. :)
Tuomarina oli Elena Ruskovaara ja arvostelut olivat seuraavanlaiset:
Arttulan Arsenikki "Niki"
Vaudikas, hyvin narttumainen kokonaisuus. Liikkeitä tulee treenata ja takaosan tulla liikkuessa yhdensuuntaisemmaksi ja painokkaammaksi. Ilmeikäs, hyvä pää. Erinomainen kaula. Sopivat kulmaukset. Hyvä luusto. Tällä hetkellä eduksi seistessä. Malttaessaan keskipitkä askel, vähän sidottu takaa.
Tuloksena JUN EH4
Demssin Look At Me "Nemo"
Erinomainen tyyppi. Hyvin linjakas, sopiva luusto. Hyvin kauniinmallinen, ilmeikäs ja maskuliininen pää.
Keskipitkä kaula. Erinomainen rintakehä & eturinnan leveys. Hiukan korkeat kintereet, muuten hyvä
takaosa. Varma häntä. Liikkuu pitkällä vetävällä askeleella.
Ja tulos oli siis: AVO ERI2 SA PU3 VASERT
Kuvat © Meri Nyman
lauantai 19. toukokuuta 2012
Nemo tokoilee osa 1 1/2
Nemon kanssa käytiin kolmessa kokeessa, 17.4. Riihimäellä, 22.4. Hyvinkäällä ja 14.5. Jokelassa.
Riihimäen kokeessa Nemo meni ihan jees. Ensimmäinen paikallamakuu meni pipariksi kun kuudesta koirasta yksi jäi paikalleen kun pari lähti leikkimään ja muut nousivat perässä. Paikallamakuu uusittiin vimeisenä liikkeenä, mutta Nemo alkoi haistelemaan maata ja unohti jälleen että tässä oli joku pointtikin... Ärsyttävää kun treeneissä pysyy kun tatti mutta kokeissa lähtee haahuilemaan... Onneksi se ei kuitenkaan lähde muita häiritsemään kun yleensä jää vaan haistelemaan paikkaansa.
Luoksepäästävyys oli 10.
Seuraamiset menivät Nemomaiseen tyyliin vähän sinnepäin, molemmista versioista 7.
Maahanmeno meni nollille, Nemo jäi hienosti seisomaan, enkä tajunnut antaa toista käskyä. Olisi pitänyt tajuta ettei se niin hentosella maahan-käskyllä ikinä heitä maihin.
Luoksetulossa 9. Nemo himmasi vauhtia ja taisi olla vino perusasento. Ehkä.
Seisomisesta 8, en tiedä mistä pisteitä lähti, kun tuomarilta ei irronnut palautteita...
Estehyppy 9.
Kokonaisvaikutus 8, tuomarin ainoa kommentti koko kokeen aikana "ei mitään erikoista"...
Tuloksena ALO3, 121 pist.
Hyvinkäällä oltiin Härkävehmaan koulun kentällä ja täällä käytiin pari kertaa salaa treenaamassa ennen kisoja. Liekö ollut tällä vaikutusta, tai edellisen päivän normitreenien tehopaikallamakuutuksella, kun nyt se pysyi paikallaan vaikka pari koiraa nousi ja alkoivat haistelemaan toisiaan. JEI!!
Luoksepäästävyys 10.
Paikallamakuu 10.
Seuraamiset taas... hohhoijakkaa... Mitälie hurtta miettii kun jää aina haahuilemaan ja sitten välillä muistaa että ai niin!! Tässä piti mennä näin!! Perusasennot menee miten sattuu... Eli näissä nyt ei ole mitään muuta kuin treenattavaa... Kytkettynä 7 ja ilman piuhaa 6,5.
Maahanmeno 0. Taas jäi seisomaan enkä taaskaan antanut toista käskyä...
Luoksetulo 8,5. Taas himmasi vauhtia liikaa.
Seisominen 10.
Estehyppy 10.
Kokonaisvaikutus 8,5.
Tulos ALO2, 154 pist.
Tämä oli siis paras esitys tähän mennessä ja luotto koiraan alkoi olla jo kova, kunnes...
Jokelassa paikkana oli nurmikenttä ja ötököitä vallan perhanasti. Nemo oli jo paikalle saavuttuamme ihan H.V. meiningillä. Otimme treenikaveri Johannan ja staffi Armin kanssa paikallamakuut vähän sivummalla ja sielläkin Nemo vaan pureskeli heinän kortta ja kun menin asiasta huomauttamaan, se heittäyty pitkin pituuttaan ja tunsin oikein kun keskisormi heilui... Se oli kaikkea muuta kuin kuulolla. Ja asia ei mitenkään muuttunut kun kehään menimme...
Luoksepäästävyys 10. Onneksi on tämä liike niin saamme kokeesta edes yhden kympin! ;))
Paikallamakuu nollille. Nemo prkl ei kauhean kauaa makaillut kun alkoi haistelemaan maata ja sitten nousi ylös jotta pystyi paremmin haistelemaan. ARGH!!
Seuraaminen kytkettynä 6. Olin varma että tämäkin menee nollille, koska seuraamisesta ei ollut tietoakaan. Tuomari sanoi miten ruman näköistä on kun on kokoajan hihna tiukalla. En kehdannut sanoa että tänään tuskin 25 m liinakaan olisi pysynyt löysänä...
Seuraaminen taluttimetta 0. Kyllä. Tämä meni nollille. Ai miksikö? No koska koira karkasi kehästä. Hyvin iloisena juoksi Pasin luo kun oli kuvaamassa upeaa suoritustamme kehän laidalla. Tässä kohtaa olin jo niin raivona ettei voinut enää kuin nauraa... Ihan kuulkaas laitan tästä videon kunhan saan sen ladattua! :D
Maahanmenosta 9. Liekö fiilis ollut kohillaan kun käsky lähti niin että hurtta tipahti maihin! Olin niin varma kaiken tuon sähläyksen jälkeen että jos Nemo ensinnäkään on enää kehässä, niin se ainakin seistä kojottaa ylpeänä. Mutta ei! :)
Luoksetulo 9 1/2. Varmaan paras luoksetulo mitä Nemo on ikinä tehnyt! Mukaan lukien treenit! Hyvällä, tasaisella vauhdilla eteen, mutta hieman vino perusasento.
Seisominen 9. Oli muistaakseni vähän hidas reagointi käskyihin.
Estehyppy 9 1/2. Tästä rokotettiin puolikas pojo siksi että Nemo jäi hypyn jälkeen liian lähelle estettä ja oli tuomarille vaikea tietää pysähtyikö käskyn takia vai siksi että se este oli siinä... Hölmö juttu kun niin se on meille opetettu tehtäväksi...
No anyway, kaikesta huolimatta kokonaisvaikutus 8 ja
tulos ALO3, 113 1/2 pist.
Nemo todellakin järjesti viimeisimmässä kunnon shown, linjansa mukaisesti, ja saa hetken miettiä milloin lähdetään seuraavan kerran tokoilemaan... Muiden liikkeiden kanssa ei ole ongelmia, mutta paikallamakuu ja seuraaminen ovat nyt tehotreenissä. Toivottavasti kuitenkin saisimme tämän vuoden puolella edes yhden ykköstuloksen... Muutenhan me ollaan jo kerätty kaikki muut vaihtoehdot! :) Nemo kyllä kouluttaa mua niin tehokkaasti ja keksii kaikki temput mitä se voi kehässä keksiä, että se ei pääse mua enää kohta yllättämään! :) Nyt jälkeenpäin on hyvä miettiä mitä tehdä/sanoa kun seuraavan kerran alkaa hillumaan yleisellä paikalla. Tuntee itsensä niin tyhmäksi kun ei tajua varmistaa mihin asentoon hurtta jää kun on vielä mahdollisuus antaa toinen käsky. Parempi se pistevähennys olisi kuin ottaa nollia. Samaten kun Nemo lähti kehästä, huudan vaan Nemo, Nemo, kun jos olisin rääkässy SEIS! ja sivu, niin olisi varmaan tullut takasin... Tai näin ainakin luulen... Mutta nythän en sitä koskaan saa tietää koska se ei enää kehästä karkaa. Piste. Nemo, kuulitko???
Video Riihimäen kokeesta:
(Nyt kun nämä videot katsoi, ei jää epäilystäkään mistä ne pistevähennykset aina tuli...)
(Nyt kun nämä videot katsoi, ei jää epäilystäkään mistä ne pistevähennykset aina tuli...)
Tässä video Hyvinkään kokeesta:
Ja paras jätetään viimeiseksi. Laittakaa toki volyymit täysille, niin kuulette Pasin kannustavat kommentit! :D
Tässä vielä estehyppy:
Kuvat: © Hausjärven Haukkujen Galleria
© Laura Laakso
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Niki siellä, Nemo täällä
Vuosi on vierähtänyt käyntiin mukavasti ja lisääntyvä valonmäärä tuo kivasti energiaa ainakin meikäläiselle. Nemon kanssa ollaan käyty treenaamassa tokoa ja agilityä kerran viikossa ja Nikin kanssa käytiin kerran toko-tunnilla. Molempien treeneihin tuli parin viikon tauko kun Nemo onnistui saamaan kennelyskä-tartunnan ja köhi vajaan viikon verran kunnes tauti onneksi meni itsekseen ohi.
Niki yllätti aloittamalla jälleen juoksut, johan sitä 3 ja 1/2 kuukautta edellisistä olikin... Pelästyttiin lenkillä kun huomattiin että sen pissassa oli verta. Ihmeteltiin ja mietittiin mikä on vikana kun koira ei kuitenkaan vaikuta mitenkään kipeältä. Sitten soitto Aistiin ja viestittely kasvattaja-Sirpan kanssa vahvisti asian, juoksuthan ne taas on. Ehdin jo käydä kaikki vaihtoehdot läpi aina kohtutulehdukseen asti, sakemanni-Nellimme sairasti tämän ja ajatus palautti kauheat muistot mieleen.
Mutta taas siis alkoi soittelu ja hoitopaikkojen järjestely. Onneksi ihanat ystävämme Maria ja Jani halusivat ottaa Nemon luokseen ja siellä se viettikin yhden viikonlopun, kunnes Nemo jatkoi matkaansa Pasin äidin luo. Siellä se oli puolisen viikkoa kunnes oli Nikin vuoro lähteä maalle Riitun kaveriksi. Neideillä alkaa olemaan pientä haastamisen poikasta ja aluksi olikin kuulemma hieman ärinöitä, kunnes tilanne rauhoittui ja normipainit alkoivat. Loppuaika menikin sitten kiltisti. Rico oli meidän luona hyvinkäällä ja hyvin paimenpoika kotiutui, taisi jo tietää homman nimen.
Viime lauantaina lähdimme hakemaan Nikiä kotiin ja viemään Ricoa omaansa. Ricon pää meni ihan sekaisin Nikin käryistä ja se alkoikin Riitua ahdistelemaan ja mietimme voisiko Riitukin aloittaa juoksut vaikka sillä on vielä vähemmän aikaa edellisistä kuin Nikillä. Meno oli sen verran villiä että päätimme lähteä illansuussa ajelemaan takaisin kotiin, tällä kertaa Nikin ja Riitun kanssa. Mutta meille päästyämme, jotain meni vikaan ja tytöt alkoivat tappelemaan ja noin viisi kertaa ne ehtivät ottaa illan aikana yhteen, kunnes totesimme että ehkä homma ei näin toimikkaan... Onneksi mitään vaurioita ei tullut. Molemmat ovat itsepäisiä, reilun vuoden ikäisiä narttuja, joten ehkä jotain tällaista on osannut odottaa. Toivottavasti ärjyily on ohimenevää ja molemmat koirat kokonaisvaltaisen järjestyksen palauttamisen myötä oppivat olemaan taas koiriksi keskenäänkin ja muistavat missä kohtaa laumaa se niiden paikka loppujen lopuksi olikaan. Sunnuntaina sitten taas Riitu kyytiin, Somerolle ja takaisin Nemon kanssa. Nyt siis kaikki ovat saaneet omat koiransa takaisin ja sekä Nemo että Rico ovat saaneet päänsä selviksi ja normielämä voi jatkua. :) Vielä kerran ISO KIITOS kaikille hoitoringistä itsensä löytäneille! <3
Nemon kanssa olisi tarkoitus lähteä tokoilemaan ensi kuussa jos vain onnistutaan saamaan paikka. Nyt jo jännittää ja ilmoittautuminenhan on siis jo huhtikuun alussa. :D Kun hyvissä ajoin aloittaa panikoinnin niin siitä ehtii pääsemään yli hyvissä ajoin. Eikö näin? Meillä kokeisiin pääsemistä saattaa hankaloittaa se, etten kuulu mihinkään sellaiseen yhdistykseen mitä voisi edustaa ja siksi ei olla etusijalla koskaan. Nemo osaa kaikki alokas-luokan liikkeet halutessaan kympin arvoisesti, mutta se onkin eri asia miten onnistun sössimään kaikki omalla jännitykselläni... No, huonommin ei voi mennä kuin ekalla kerralla, kun pohjilla on ALO0 ja 90 pistettä, suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Luulisin. Toivoisin.
Lopuksi talvisia kuvia pöhköistä, pääosassa nyt Niki joka täytti 19.2. vuoden! :)
Niki yllätti aloittamalla jälleen juoksut, johan sitä 3 ja 1/2 kuukautta edellisistä olikin... Pelästyttiin lenkillä kun huomattiin että sen pissassa oli verta. Ihmeteltiin ja mietittiin mikä on vikana kun koira ei kuitenkaan vaikuta mitenkään kipeältä. Sitten soitto Aistiin ja viestittely kasvattaja-Sirpan kanssa vahvisti asian, juoksuthan ne taas on. Ehdin jo käydä kaikki vaihtoehdot läpi aina kohtutulehdukseen asti, sakemanni-Nellimme sairasti tämän ja ajatus palautti kauheat muistot mieleen.
Mutta taas siis alkoi soittelu ja hoitopaikkojen järjestely. Onneksi ihanat ystävämme Maria ja Jani halusivat ottaa Nemon luokseen ja siellä se viettikin yhden viikonlopun, kunnes Nemo jatkoi matkaansa Pasin äidin luo. Siellä se oli puolisen viikkoa kunnes oli Nikin vuoro lähteä maalle Riitun kaveriksi. Neideillä alkaa olemaan pientä haastamisen poikasta ja aluksi olikin kuulemma hieman ärinöitä, kunnes tilanne rauhoittui ja normipainit alkoivat. Loppuaika menikin sitten kiltisti. Rico oli meidän luona hyvinkäällä ja hyvin paimenpoika kotiutui, taisi jo tietää homman nimen.
Viime lauantaina lähdimme hakemaan Nikiä kotiin ja viemään Ricoa omaansa. Ricon pää meni ihan sekaisin Nikin käryistä ja se alkoikin Riitua ahdistelemaan ja mietimme voisiko Riitukin aloittaa juoksut vaikka sillä on vielä vähemmän aikaa edellisistä kuin Nikillä. Meno oli sen verran villiä että päätimme lähteä illansuussa ajelemaan takaisin kotiin, tällä kertaa Nikin ja Riitun kanssa. Mutta meille päästyämme, jotain meni vikaan ja tytöt alkoivat tappelemaan ja noin viisi kertaa ne ehtivät ottaa illan aikana yhteen, kunnes totesimme että ehkä homma ei näin toimikkaan... Onneksi mitään vaurioita ei tullut. Molemmat ovat itsepäisiä, reilun vuoden ikäisiä narttuja, joten ehkä jotain tällaista on osannut odottaa. Toivottavasti ärjyily on ohimenevää ja molemmat koirat kokonaisvaltaisen järjestyksen palauttamisen myötä oppivat olemaan taas koiriksi keskenäänkin ja muistavat missä kohtaa laumaa se niiden paikka loppujen lopuksi olikaan. Sunnuntaina sitten taas Riitu kyytiin, Somerolle ja takaisin Nemon kanssa. Nyt siis kaikki ovat saaneet omat koiransa takaisin ja sekä Nemo että Rico ovat saaneet päänsä selviksi ja normielämä voi jatkua. :) Vielä kerran ISO KIITOS kaikille hoitoringistä itsensä löytäneille! <3
Nemon kanssa olisi tarkoitus lähteä tokoilemaan ensi kuussa jos vain onnistutaan saamaan paikka. Nyt jo jännittää ja ilmoittautuminenhan on siis jo huhtikuun alussa. :D Kun hyvissä ajoin aloittaa panikoinnin niin siitä ehtii pääsemään yli hyvissä ajoin. Eikö näin? Meillä kokeisiin pääsemistä saattaa hankaloittaa se, etten kuulu mihinkään sellaiseen yhdistykseen mitä voisi edustaa ja siksi ei olla etusijalla koskaan. Nemo osaa kaikki alokas-luokan liikkeet halutessaan kympin arvoisesti, mutta se onkin eri asia miten onnistun sössimään kaikki omalla jännitykselläni... No, huonommin ei voi mennä kuin ekalla kerralla, kun pohjilla on ALO0 ja 90 pistettä, suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Luulisin. Toivoisin.
Lopuksi talvisia kuvia pöhköistä, pääosassa nyt Niki joka täytti 19.2. vuoden! :)
perjantai 23. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)