Niki siellä, Nemo täällä

Vuosi on vierähtänyt käyntiin mukavasti ja lisääntyvä valonmäärä tuo kivasti energiaa ainakin meikäläiselle. Nemon kanssa ollaan käyty treenaamassa tokoa ja agilityä kerran viikossa ja Nikin kanssa käytiin kerran toko-tunnilla. Molempien treeneihin tuli parin viikon tauko kun Nemo onnistui saamaan kennelyskä-tartunnan ja köhi vajaan viikon verran kunnes tauti onneksi meni itsekseen ohi.

Niki yllätti aloittamalla jälleen juoksut, johan sitä 3 ja 1/2 kuukautta edellisistä olikin... Pelästyttiin lenkillä kun huomattiin että sen pissassa oli verta. Ihmeteltiin ja mietittiin mikä on vikana kun koira ei kuitenkaan vaikuta mitenkään kipeältä. Sitten soitto Aistiin ja viestittely kasvattaja-Sirpan kanssa vahvisti asian, juoksuthan ne taas on. Ehdin jo käydä kaikki vaihtoehdot läpi aina kohtutulehdukseen asti, sakemanni-Nellimme sairasti tämän ja ajatus palautti kauheat muistot mieleen.
Mutta taas siis alkoi soittelu ja hoitopaikkojen järjestely. Onneksi ihanat ystävämme Maria ja Jani halusivat ottaa Nemon luokseen ja siellä se viettikin yhden viikonlopun, kunnes Nemo jatkoi matkaansa Pasin äidin luo. Siellä se oli puolisen viikkoa kunnes oli Nikin vuoro lähteä maalle Riitun kaveriksi. Neideillä alkaa olemaan pientä haastamisen poikasta ja aluksi olikin kuulemma hieman ärinöitä, kunnes tilanne rauhoittui ja normipainit alkoivat. Loppuaika menikin sitten kiltisti. Rico oli meidän luona hyvinkäällä ja hyvin paimenpoika kotiutui, taisi jo tietää homman nimen.
Viime lauantaina lähdimme hakemaan Nikiä kotiin ja viemään Ricoa omaansa. Ricon pää meni ihan sekaisin Nikin käryistä ja se alkoikin Riitua ahdistelemaan ja mietimme voisiko Riitukin aloittaa juoksut vaikka sillä on vielä vähemmän aikaa edellisistä kuin Nikillä. Meno oli sen verran villiä että päätimme lähteä illansuussa ajelemaan takaisin kotiin, tällä kertaa Nikin ja Riitun kanssa. Mutta meille päästyämme, jotain meni vikaan ja tytöt alkoivat tappelemaan ja noin viisi kertaa ne ehtivät ottaa illan aikana yhteen, kunnes totesimme että ehkä homma ei näin toimikkaan... Onneksi mitään vaurioita ei tullut. Molemmat ovat itsepäisiä, reilun vuoden ikäisiä narttuja, joten ehkä jotain tällaista on osannut odottaa. Toivottavasti ärjyily on ohimenevää ja molemmat koirat kokonaisvaltaisen järjestyksen palauttamisen myötä oppivat olemaan taas koiriksi keskenäänkin ja muistavat missä kohtaa laumaa se niiden paikka loppujen lopuksi olikaan. Sunnuntaina sitten taas Riitu kyytiin, Somerolle ja takaisin Nemon kanssa. Nyt siis kaikki ovat saaneet omat koiransa takaisin ja sekä Nemo että Rico ovat saaneet päänsä selviksi ja normielämä voi jatkua. :) Vielä kerran ISO KIITOS kaikille hoitoringistä itsensä löytäneille! <3

Nemon kanssa olisi tarkoitus lähteä tokoilemaan ensi kuussa jos vain onnistutaan saamaan paikka. Nyt jo jännittää ja ilmoittautuminenhan on siis jo huhtikuun alussa. :D Kun hyvissä ajoin aloittaa panikoinnin niin siitä ehtii pääsemään yli hyvissä ajoin. Eikö näin? Meillä kokeisiin pääsemistä saattaa hankaloittaa se, etten kuulu mihinkään sellaiseen yhdistykseen mitä voisi edustaa ja siksi ei olla etusijalla koskaan. Nemo osaa kaikki alokas-luokan liikkeet halutessaan kympin arvoisesti, mutta se onkin eri asia miten onnistun sössimään kaikki omalla jännitykselläni... No, huonommin ei voi mennä kuin ekalla kerralla, kun pohjilla on ALO0 ja 90 pistettä, suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Luulisin. Toivoisin.

Lopuksi talvisia kuvia pöhköistä, pääosassa nyt Niki joka täytti 19.2. vuoden! :)