Bordercolliet Demssin Look At Me ja Arttulan Arsenikki

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Nemo 1 v.

30.4. tuo hirviö täytti sen maagisen yhden vuoden! Koska synttärit osuivat juuri vappuaattoon, juhlistimme sitä vasta seuraavana päivänä. Aamupuurosta kakun pohja ja päälle ah niin makoisaa Cesar kanaa ja kasviksia kuorrutukseksi. Ja hyvää oli. Niin että vielä vaan onnea karvakorva! :)
Eilen naputin agilitykepit maahan ja putki on tilauksessa ja toivottavasti ensi viikolla saapuu koristamaan pihamaata. Yritimme hieman niitä keppejä harjoitella, mutta Nemon keskittyminen oli lähempänä nollaa, niin lopetin sen lyhyeen. Tänään on tarkoitus yrittää paremmalla fiiliksellä. Tottelevaisuuttakin ollaan harjoiteltu kotipihalla sekä läheisellä hiekkakentällä, jossa on aina pientä häiriötä. Lähinnä ollaan otettu vain seuraamista ja muiden huomioonottamattomuutta. Sanotaanko tuo noin? Ihan sama, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan! Lisäksi luoksetulo on ollut ykköstreenattava. Nyt Nemo jo jää makaamaan ja muistaa odottaa käskyä eikä heti kun käännyn lähde kirmaamaan tykö. Lenkit ovat rauhoittuneet huomattavasti pannan vaihdon jälkeen, enää ei kiskota kuin höyryjuna. Useammin kävellään hihna löysällä ja ihan vierekkäin. Toisten koirien ohittaminen ei vaan vielä toimi, mutta some day... Omaa pääkoppaa kuluttaa huomattavasti tuo jatkuva miettiminen mitä tehdä ja sanoa missäkin vaiheessa. Tai oikeastaan ettei sano eikä reagoi. Aamut ovat rauhoittuneet ainakin omalta osaltani kun kerran Nemo taas pomppi päällä ja hermot meni ja pomppasin pystyyn ja hmm... "siirsin" sen lattialle. Se ilmeisesti hämmentyi asiasta niin että luut vaan kolahti kun se menikin maate eikä hyökännyt kahta kauheampana takaisin. Täytyy myöntää, siinä kohtaa nousi pienoinen hymy ja sisäinen JES! Nyt ei tarvitse kun hieman murahtaa ja kääntää kylkeä jos edes yrittää hillua, mutta sitäkin harvoin. Lisäksi yritän muistaa pienet asiat, kun mennään ulos tai takaisin sisään, niin menen ensimmäisenä ovesta ja portista. Eron huomaa heti jos hurtta pääsee ensimmäisenä menemään. Aina ei pää toimi sillä nopeudella mitä näiden kanssa vaadittaisiin... Viikon päästä tiistaina olisi tarkoitus lähteä paimennushommiin, no okei, me blondit mennään vaan cheerleadereiksi kun muut treenaa, mutta silti uskon että päivästä tulee jälleen mukava ja energiaa antava, sen verran mukavaa seuraa on tulossa. Ja on kiva nähdä miten Rico muistaa taas talven jälkeen mitä siellä laitumeilla tädeille sai tehdä ja mitä ei. Mutta nyt, ennen kun sade alkaa, vähän pihahommiin ja keppitreeneihin. :)