Ryhmänäyttely Somerolla

Kävimme näyttäytymässä Someron ryhmänäyttelyssä, tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki ja tuloksena jälleen EH, tällä kertaa AVO-luokassa. Nemo kirmasi mielestäni hyvin ja seisoikin kauniisti, mutta tuomari ei nähnyt asiaa ihan näin.

"Hieman vaisu olemus. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyväilmeinen pää, jossa otsapenger saisi olla selvempi. Jännittää hieman ylälinjaansa. Turhan luisu lantio. Löysyyttä kyynärpäissä. Sopiva luusto. Eritt. hyvä karvan laatu. Taka-askel saisi olla pontevampi. Edessä löysyyttä. Saisi herätä jo!"

Nemo jännittää ihan älyttömästi näyttelytilanteessa ja sille ei kelpaa lelut eikä namit. Ja tadaa, vika on jälleen, missäs muussakaan kun hihnan toisessa päässä. Mielestäni en kauheasti jännitä enää näitä tilanteita, mutta koira kertoo toista. Samaa oli havaittavissa siellä toko-kokeessa, jossa itse kokeessa mentiin miten sattui, mutta sen jälkeen Nemo olisi tehnyt ihan mitä vaan ihan miten päin vaan. Eli ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun joko mennä hermojen hallinta kurssille tai vaihtaa handleria. Nemon kasvattaja Eija olisi mennyt seuraavassa näyttelyssä, mutta kalenterit eivät täsmää näyttelyiden osalta. Kokeilimme hieman siten että menin muutaman metrin päähän ja Eija tuli Nemon kanssa perässä ja kyllä oli vauhtia ja ilmettä! Hurtta on kovasti mun perään, eli meikäläisestä olisi enemmän hyötyä kehän laidalla kuin itse kehässä...

Muuten näyttelystä jäi hyvä fiilis. Järjestelyt olivat loistavat ja koiria ei liikaa! Parin hallinäyttelyn jälkeen on kiva että saa kunnolla happea ja ettei tarvitse suunnitella koiran sylissä pitämistä ettei olisi kokoajan jonkun jalan tai kärryn alla! :)

Tuulitukat odottaa vuoroaan! :)

Viikko on taas mennyt

ja kauheasti on ehtinyt tapahtumaan! Tai itseasiassa on tainnut mennä taas vähän kauemminkin... ;) Mutta kävimme siis viikko sitten sunnuntaina match showssa ja möllitokossa maatalousoppilaitoksella. Ilma oli mahtava, aurinko porotti ja lämpöä riitti. Ehkä jopa liiaksikin siinä hiekkakentällä, no saipa itse ainakin kunnon rusketuksen alun. Möllitokolla kuitenkin aloitettiin, luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Molemmat menivät hienosti, paikalla makuusta lähti piste kun Nemo ennakoi jälleen kerran lopussa perusasennon. Mutta hyvin pysyi vaikka linnut rakensivat vauhdilla pesiään viereisten rakennusten koloihin ja lentelivät aivan koirien yläpuolella. Näiden jälkeen alkoi piiiitkä odotus. Vasta muutaman tunnin kuluttua pääsimme pyörähtämään "näyttelypuolella" ja tuomarin pitkän mietinnän (ja meidän jatkuvan kehässä kiertämisen) jälkeen käteemme läiskäistiin sininen nauha. Loppukehässä pääsimme 7 parhaan joukkoon, mutta sitten tipuimme. Nemo esiintyi superhienosti, oli tietty jo tässä vaiheessa tosi väsynyt, mutta toivottavasti jatkaisi tuohon malliin! Tästä kului ainakin vielä tunti kun oli vuoromme mennä suorittamaan tokoilumme loppuun. Ja eihän se kauhean vakuuttavasti mennyt... Seuraamiset meni ihan plörinäksi, se haahuili milloin missäkin, ei minkäänlaista keskittymistä! No tietty takana oli jo pitkä päivä... Vapaana seuraamisessa teki vielä perinteiset, eli näki Pasin ja päätti että kiitti mulle riitti ja painui kehästä pihalle, onneksi tuli helposti takaisin... Seuraamisesta maahan meno taisi mennä ihan hyvin, tässäkin taisi lopussa ennakoida perusasennon. Luoksetulo oli myös hyvä. Seisomisesta seuraamisen yhteydestä tuli pyöreät 0 pistettä, sanoin käskyn liian voimakkaasti ja Nemo meni maahan. Estehyppy myös 0 pistettä, jostain syystä lähti seisomisesta valumaan esteen viertä pitkin mun luo. Kokonaisvaikutus 7 pistettä ja yhteensä pisteitä hurjat 92! ;) No ihan sopivasti kun ensikertalaisia oltiin...

Tämän kokemuksen jälkeen päätin että tänä vuonna ei taideta sitten kuitenkaan lähteä virallisiin kokeisiin. Mutta kun mut on ihan liian helppo puhua ympäri... Tiistai aamuna sain tekstarin kouluttajaltamme, että viikonloppuna on Mäntsälässä koe, johon on tullut paljon peruutuksia. Katsoin viestiä epäuskoisena ja mietin että olen joutunut väärään viestiryhmään. Oli pakko vastata että oletko nyt ihan varma mitä juuri laitoit, että tuon sunnuntaisen kooman jälkeen lähdettäisiin oikeisiin kisoihin?? Päätin että jos vastaus on kyllä, niin mehän sitte perhana lähetään! Ja näinhän siinä sitten kävi ja lauantai-aamuna matkatessamme kohti kisapaikkaa oli aika oudot fiilikset... Aika samaa rataa se sitten sunnuntain kanssa menikin, ainoa huono juttu oli että paikalla makuusta lähti luokseni kun aikaa oli kulunut 1 min 40 sek. Ja tätä se ei ole tehnyt kun silloin joskus kun aloteltiin treenausta... Tuomari pisti syyksi kehänauhan, joka kovassa tuulessa paukkui Nemon takana. Eli nyt meillä on iso rulla muovinauhaa minkä aion levittää pihalle lärpättämään. Seuraamiset oli ajoittain loistavaa, välillä ihan kuin oltaisiin oltu päiväkävelyllä, tästä syystä ilman piuhaa seuraamisesta tuli 5 pistettä, kytkettynä sentäs 7. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni ihan hyvin, tässä taisi taas ennakoida lopussa perusasennon (7,5). Luoksetulossa vauhti oli pitkästä aikaa hyvää, mutta jäi vähän liian kauas eteen istumaan (8). Seisominen seuraamisen yhteydessä meni jälleen nollille kun jouduin antamaan kaksi seiso-käskyä ja vielä käsimerkin... Estehyppy nollille myös ja ihan samasta syystä kuin möllitokossakin. Luoksepäästävyys 10, kokonaisvaikutus 7 ja loppupisteet 90... Olisihan se saanut paremmin mennä, mutta toisaalta eka kisa on nyt koettu ja tiedetään edes vähän mitä touhua se ihan virallisellakin puolella on! Palataan kisakehiin kyllä, mutta en tiedä koska, treenaamaan joudutaan vielä hyvin paljon ennen sitä! :)

Vaikka jouduttiin kisojen takia loppuviikoksi tokossa treenikieltoon, agility- ja rallytoko-treeneihin piti kuitenkin mennä. Agility oli edellisen viikon koomaillun jälkeen ihan mielettömän hauskaa, mentiin pientä radan pätkää, jossa oli pari putkea ja pituuseste. Lisäksi uusina esteinä Nemolle tuli pussi ja rengas. Odotan innolla huomista tuntia!
Rally-tokossa mentiin taas avoimen luokan kylttejä ja vieläkin joutuu ajoittain jäämään kyltille seisomaan ja tavaamaan että mitä hemmettiä tässä pitää aikuisten oikeesti tehdä??

Niki täytti lauantaina 12 viikkoa ja sehän tarkoitti sitä että eilen haettiin sille ensimmäinen rokotus! Se käyttäytyi lääkärissä normaalin villisti ja hotki lääkärin tarjoamat namipalat purematta. Vaikka niiden piti olla hampaille hyväksi. ;) Lääkärin kirjatessa Nikin tietoja ylös, hän jäi katsomaan Nikin oikeaa nimeä ja sanoi "No on sullekin, anteeksi vaan, nimi annettu!". Revetessämme nauruun ei voinut muuta sanoa kun että on kyllä täysin nimensä veroinen pakkaus, kuvaavampaa nimeä ei voisi olla! Kuvia pitäisi taas räpsiä, tuntuu että pentu venyy pari senttiä päivässä. Painoa oli eläinlääkärin vaa'an mukaan 7.1 kg. Tänään oli jo pompannut sängyn päälle, eli siinä meni se viimeinenkin Nemon turvapaikka. Toivottavasti ei tule yöllä herättelemään esim. repimällä hiuksista...

Lauantaina sitten menemme Nemon kanssa Somerolle ryhmänäyttelyyn, kerron sitten kuinka kävi...

Voe voe....

mikä viikko. Melkoista vuoristorataa ainakin Nemon treenien osalta. Kotitreenit ovat menneet ihan miten sattuu ja suurin katastrofi oli keskiviikkona kun koko kesän jatkuva agility-kurssi alkoi. Saapuessamme paikalle Nemon ja toisen ryhmäläisen katseiden kohdatessa pystyi tuntemaan kuinka tiukkaa teki että molempien egot mahtuivat samaan tilaan. Nemo on yleensä jättänyt räyhäämisen kotipihalle ja sitäkään ei tee kuin rullaluistelijoille, joskus pyöräilijöille ja muutamalle koiralle. Nyt sillä naksahti isookovaa ja perhana lähti pari kertaa niin lapasesta ettei ole ikinä lähtenyt! Toinen treenasi omiaan ja Nemo lähti louskuttaen juoksemaan kohti. Onneksi jäi vain haistelemaan... En tiiä mikä sitä vaivasi, toki toinen oli 1 1/5 v. uros ja Nemo nyt sen 2v, ehkä vaan hormonit jyllää taas niin ettei muista pitää järkeä päässä... Tämä on vain asia mitä en siedä en ollenkaan. Ei haittaa vaikka muiden koirat näin tekisivätkin, mutta hemmetti mun koirilta en sitä siedä, en ainakaan treeneissä! Kyllä hävetti... Kaiken lisäksi vielä harjoitellessamme valssausta (?), Nemo juoksi takaa suoraan mun jalkoihin ja löysin itseni kontiltaan nurmen pinnasta.Tämä kruunasi koko agility-aloituksen! Jätettiin ainakin lähtemätön vaikutus kaikille ryhmäläisille, ihan vähän pelottaa mitä tuhoa ensi viikolla saadaan aikaan...

Torstaina oli sitten taas Rally-tokon vuoro ja vähän sekaisin fiiliksin lähdettiin tunnille. Edellisen päivän tapahtumat olivat aika vahvasti mielessä. Nemo oli tunnin aluksi melkeinpä haluton tekemään mitään, ohjaajakin ihmetteli mitä on tapahtunut kun ei edes häntä heilu! Sain sitä vähän piristettyä ja vähän katse piristyi ja loppua kohti parani huomattavasti. Menimme avoimen luokan kylttejä ja haastetta oli jälleen sekä koiralle että ohjaajalle. Nemohan normaalisti kiertää sivulle takakautta ja nyt kun Rally-tokossa pitää osata tulla myös vasemman kautta, olen joutunut ensin omaan pääni hakkaamaan miten se tehdään! ;) Nemo ei osaa tehdä sitä vielä kuin kädellä ja namilla ohjaamalla, mutta yllätti jo kun lähti käskystä edes liikenteeseen ja vielä oikeaan suuntaan, aikaisemmin on vaan katsonut että mitä sä siinä selität?? Jotenkin se yhdisti liikkeen ympärimenoon, kiepsahti hienosti ympäri ja jäi katsomaan että jaa näin vain? Vaikka ei ihan mennyt oikeen, positiivista oli että lähti edes liikkeelle! :) Lopussa Nemo innostu ja teki melkeinpä vuoden parasta seuraamista, fiilikset nousi kattoon ja hyvillä mielin lähdettiin näistä treeneistä! Tulihan taas mieleen, joskus aikaisemminkin on käynyt niin että ensin pitää kyntää ja pahasti että voi taas nousta huippufiiliksiin!

Nyt lähdetään varmasti huomenna kokeilemaan varovasti "kevyttä" kisatilannetta, kun täällä järjestetään match shown yhteydessä möllitoko. Toivottavasti se menee hyvin ja saataisiin lisävarmuutta lähteä kokeilemaan ihan oikeaa koetta. :)

Nikin kanssa ollaan jo varovasti alotettu harjottelemaan maahanmenoa, minkä se jo tietää kun istumisen kautta mennään. Tassua antaa riippuen makupalan suuruudesta ja tulee luokse myös aina halutessaan. ;) Suurta hupia on juosta Nemon perässä ja kiskoa köyttä. Ilkeäkin se osaa olla, jos ei pysy Nemon perässä nappaa ikävästi turkista kiinni... Ja kaikki puruluuthan Niki varastaa Nemolta, eikä se sano mitään. Toivottavasti alkaa jossain vaiheessa pitämään puoliaan ettei ihan tossun alle jää.