Bordercolliet Demssin Look At Me ja Arttulan Arsenikki

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuulumisia ja tokotarinoita

Jaahas, sitä on taas heilahtanut jokunen hetki siitä kun olen viimeksi tänne jotain rustaillut, mutta jos nyt otetaan päivitys niin seuraavan kerran sitten jouluna?? :)

Elämä karvakorvien kanssa on jatkunut samalla mallilla, treenataan edelleen tokoa ja agilitya, Nemon kanssa kilpailtukin (kaikesta huolimatta) ja Niki on toivottavasti ensi keväänä viimeistään valmiina starttaamaan alokas-luokassa.  Lisäksi ollaan käyty muutamissa missikisoissa.

Nemon tokoiluthan joutuivat tiukkaan tarkasteluun viime syksynä kun saman viikonlopun aikana käytiin kahdessa kokeessa hakemassa kolmostulokset ja koira oli kaikkea muuta kuin mukana meiningeissä. Ilmoitin sen kuitenkin marraskuun alussa pidettyyn kokeeseen, kun se pidittiin meidän treenihallissa ja ilmeisesti tuttu paikka auttoikin, kun nollille meni vain maahanmeno ja koira oli muutenkin ihan eri fiiliksellä mukana kuin aiemmin. Täältä tulokseksi tulla tupsahti ALO2 pistein 148,5.
Tämä antoi uskoa tulevasta ja treenasimme normaalisti talven ja lisäksi kävin yhdistyksen omatoimitreeneissä joista sain todella hyviä neuvoja ja koira parani hetki hetkeltä. Esimerkiksi seuraaminen on ajoittain jopa ihan oikean näköistä menoa, kun Nemolla tuppaa usein paikka kadota esim. käännöksissä ja kontaktin kanssa on vähän niin ja näin. Olemme hieman vaihtaneet treenimetodeita, mutta parhaiten on auttanut koiran kuntoon saaminen fyysisesti. Pitkän alokas-uran aikana olen oppinut hyvin paljon siitä miten tärkeää lihashuolto koiralle on. Nemolla menee kroppa helposti jumiin varsinkin seuraamisesta ja jälkeenpäin ajateltuna se onkin ollut melkoisena ongelmana juuri tuolloin viime syksyn treeneissä/kokeissa. Kun koira vyöhyköitiin kuntoon ja nyt kun hoitoja jatketaan tasaisesti, toimii se myös paremmin joka tilanteessa.

Uskaltauduin ilmoittamaan sen Hausjärvellä 11.3. pidettyyn kokeeseen ja suureksi yllätykseksi nappasimme ekan ykköstuloksen pistein 165, sijoituskin oli 2. joten pokaalin kanssa kotiuduttiin. :) Olimme superiloisia koska yhtään liikettä ei mennyt nollille (mikä sinänsä on meille jo puolivoitto) ja muutenkin Nemo meni hyvällä meiningillä ja ennen kaikkea iloisena. Olin jo vannonut että jos me ikinä saadaan edes se yksi ykkönen, Nemon tokoura päättyy siihen! Mutta, ahneus ja halu saada edes se TK1 vei mennessään...

Luottamus koiraan oli huipussaan ja ilmoitin sen jälleen Hausjärven 3.4. kokeeseen, josta tulokseksi tuli ALO2 pistein 155,5. Tämä olisi ollut kanssa ykköstulos, mutta maahanmeno meni jälleen nollille, ihan 100 % meikäläisen huonon käskytyksen vuoksi.
Emme antaneet tämän vaikuttaa menoon, Nemon hyvä syke jatkui ja tokoilu alkoi ajoittain tuntumaan taas ihan superkivalta lajilta! 6.4. lähdettiin Porvooseen ja sieltä napsahti toinen ykköstulos, pisteitä 168.  Oli aivan uskomatonta että kahden vuoden taistelun jälkeen, ykköstuloksia oli plaggarissa kuukauden sisään jo kaksi.

Treenit jatkuivat ja koira paransi otettaan päivä päivältä. Ilmoitin sen jälleen 25.4. Hausjärven kokeeseen ja koska olin päättänyt että se TK1 nyt kevään aikana saadaan, varmistelin vielä paikan Hyvinkäällä 27.4. pidettyyn kokeeseen. Tiedostin kyllä että jos hyvin/huonosti käy, meille jää päivä aikaa viimeistellä ja osittain treenatakin määrättyjä avoimen luokan liikkeitä joita ei oltu vielä uskallettu liikaa treenata kun oltiin vain varmisteltu alokas-luokan juttuja. Hausjärven koe meni nappiin ja tuloksena oli viimeinen ALO1 pistein 164,5. ME SAATIIN SIIS TK1 KAHDEN VUODEN JA 11 ALOKAS-LUOKAN KOKEEN JÄLKEEN!!!!!! :)))

Sitten olikin se avoimen-luokan debyytti ihan kulman takana. Treenasimme perjantaina kokeen muodossa liikkeet läpi, hioimme pari kertaa luoksetulon pysäytystä, hyppyä ja kaukkareita ja lähdimme avoimin mielin kokeeseen. Tarkoituksena oli vain käyttää maksettu paikka ja katsoa mitä aletaan seuraavaksi työstämään.
Nemo oli kehässä ihan ulapalla, se kun osasi alokas-luokan liikeiden järjestyksen niin hyvin että päätti korjata tilanteen kun ohjaaja ei selvästi tiennyt, että nyt tulee ilman talutinta seuraaminen vaikka minä suoritin luoksetuloa. Ihmettelin kun yhtäkkiä koira olikin vierellä, jolloin liikkurikin kysyi mitä liikettä sä oikein suoritit. Nolona jouduin vastaamaan että minä tein kyllä luoksetuloa, koira taitaa tehdä seuraamista. Muutenkin homma meni Nemolla haukotteluksi ja rapsutteluksi, ja odotetusti luoksetulo ja kaukokäskyt menivät nollille ja lisäksi iänikuinen ongelma liikkeestä maahanmeno oli taas hieno seisominen. Saatiin kuitenkin 105 pistettä eli AVO3!

Ja sitten... Paluu maan pinnalle... Ilmoitin Nemon ahneuttani 25.6. Hyvinkäällä pidettyyn kokeeseen tietäen että koira ei ollut läheskään valmis, mutta mahdollisuudet vähintään kolmostulokseen piti kuitenkin edellisen perusteella piti olla. Mutta suuri yllätys oli että kehässä iski pahat flashbackit alokas-luokan kehistä, kun koira kettuili huolella... Jo paikallamakuussa maahan mennessä Nemo ei mennyt normaalisti maahan, vaan venytti itsensä taaksepäin edessä olleen pesäpallokentän rajan taakse, koska eihän rajaa saanut ylittää. No ei saa niin, mutta kaukokäskyissä, ei paikallamakuussa!! Ja vanhaan malliin n. puolta minuuttia ennen ajan loppumista kutsuttiin numero 9 hakemaan koira pois ja niinhän taas oli blondit kehän ulkopuolella kun muut napsivat kymppejään. Ei auttanut muu kuin koira tauolle odottamaan omaa vuoroaan ja sitten kehään. Seuraaminen oli aivan hukassa, 0 pistettä. Maahanmeno oli jälleen hieno seisominen, 0 pistettä. Jälleen ei tiennyt itkeäkö vai nauraako vai vaipuisko vaan epätoivoon, on kerrassaan hieno fiilis olla kehässä koiran kanssa jota ei pätkääkään kiinnosta mikään ja alla jo kolme nollattua liikettä... Tässä vaiheessa tuomari kysyi, haluanko vielä jatkaa ja hetken mietittyäni ja varmistettuani että hän ei suoritusta keskeytä, päätin jatkaa. Ja huumorilla vedettiinkin koe läpi... Katsojiakin oli kivasti kertynyt, joten toivottavasti kaikille tuli selväksi mikä showkoira Nemo osaa olla, vaikka olisin kyllä enemmän arvostanut onnistunutta tottelevaisuuskoetta...
Luoksetulosta saimme 5 pistettä ja seisomisesta 7. Noutaminen on Nemon lempiliike ja se näyttikin sen niin upeasti kuin koira vain voi... siis pahimmissa painajaisissa... Ensinnäkin se karkasi liikkeeseen, hyökkäsi kapulan kimppuun ja hirveellä vauhdilla palasi seisomaan meikäläisen eteen. Irti-käskyjä tarvittiin historialliset kolme kappaletta ja viimeisellä oli pakko jo vähän tunkea sormia leukojen väliin. Yllättäen pisteitä 0... Kauko-ohjauksesta oltaisiin saatu säälistä 5, mutta Nemo ennakoi perusasennon ja varmisti siten viidennen 0.n. Estehypystä irtosi hurjat 8 pistettä ja kokonaisvaikutuksesta saimme 7. Pisteitä siis koko suorituksesta 52...
Että näin meillä. Nyt taas mietitään hetki ja palataan kehiin vasta kun liikkeet ovat oikeasti hallussa, katsotaan kumpi on ensimmäisenä valmis, Nemon avoimen-, vai Nikin alokas-luokan setti. Nikille tarvitsee "enää" saada paikallamakuuseen ja seuraamiseen varmuutta, muuten liikkeet alkavatkin olla hallussa. :)

Yritän kaivella arkistoja jos löytäisin kuvia tai videoita matkan varrelta :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti