Ryhmänäyttely Tuulos

Taas pakattiin kamat ja koira ja suunnattiin kauneuskilpailuun. Paikkana oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli. Ihan kiva mesta, paitsi... Siellä oli hämärää, paikoittain tuntui että happi loppuu (kunnes tajusi mennä ilmastointikoneen viereen seisomaan), ahtaudesta puhumattakaan. Kaiken lisäksi kun koira haukahti tai ollotti, ääni jäi mukavasti kaikumaan. Olimme aivan kypsiä jo matkalla näyttelypaikalle ja tunne vaan vahvistui kun pääsimme perille.

Olin kotona yrittänyt oikoa Nemon rehahtanutta turkkia, mutta eihän se mihinkään muuttunut. Eli se sai pitää natural-lookkinsa. Lisäksi perillä ollessamme huomasin pannan taas hanganneen karvat sen kaulalta. Kaiken tämän lisäksi Nemo oli unohtanut (taas) korvat kotiin ja mikään ei mennyt jakeluun. Onneksi pienet seuraamis-harjoitukset ja juoksutreenit saivat korvia vähän lähemmäksi.

Lopulta alkoi bordereita valua näyttämölle ja äkkiä olikin jo meidän vuoromme. Nemo oli ainoa nuorten urosten luokassa ja perinteisesti kirmasimme ympäri kehän. Nemon seisoessa se piti korvansa takana eikä tuntunut reagoivan edes tuomarin vinkuleluun. Olin varautunut siniseen nauhaan, enkä edes tajunnut miten hienosti se esiintyikään. Vasta kun tuomari oli saanut arvostelun valmiiksi ja päästi suustaan "tämä oli erinomainen", olin kuin halolla päähän lyöty. Siis oikeesti? Se vaaleanpunainen, mitä ei olla edes ehditty miettiä, kun ollaan oltu niin tyytyväisiä erittäin hyviin. Wau. Vielä kun kehän ulkopuoliset tutut kehuivat, olin varma että hyvin meni. Eli sitten täytyisi jäädä vielä hetkeksi paikan päälle. Nemo otti välitirsat hallin paljaalla lattialla, kunnes alkoi paras uros-kilpailu. Mielestäni Nemo jatkoi samaan tahtiin, mutta seura oli liian kovaa meille ja putosimme ensimmäisenä. Mutta who cares! Nemo on nyt erinomainen myös koiranetissä. ;)

Tuomarina oli siis Gunnel Holm ja tässä arvostelu:

Urosmainen pää. Otsapenger saisi olla parempi. Hyvä purenta ja luusto. Polvikulmat saisi olla paremmat. Runko ei saa tulla raskaammaksi. Rodunomainen liikunta.