Terve pukki

Nemo silmäpeilattiin tänään ja todettiin terveeksi. Lisäksi sen sydän kuunneltiin, eikä sieltäkään mitään erikoista kuulunut. Eli nyt on kaikki pakolliset tutkimukset ja pari ylimääräistäkin hoidettu vähäksi aikaa. Toivottavasti seuraava lääkärikäynti on vasta parin vuoden kuluttua. : )

Tapaamisia

Taas on koulut lusittu ja odotellaan uusien alkamista. Yritin saada toko-kursseista päättävää järjestämään marraskuulle toko1-kurssia, mutta vieläkään ei ole vastausta kuulunut ja kun katsoo kalenteria, täytynee tehdä omat johtopäätelmät. Joulukuussa alkaa seuraava, mutta sen aikataulu ei oikein nyt sovi meille kun kaksi ekaa tuntia menisi harakoille. Eli täytynee jättää nämä touhut ensi vuoteen ja yrittää treenata omaan tahtiin mahdollisimman monipuolisesti.
Nemo on saanut viimeaikoina pari uutta "kaveria". Muru-lady on käynyt ottamassa spurtteja sen kanssa muutamana iltana. Vaikka ensitapaaminen oli melkoista leukojen louskutusta, on niistä tullut parempia kamuja mitä enemmän ovat kirmanneet. Murulla heräsi voimakas paimennusvietti ja se ei tehnyt alkuun muuta kuin hienoja hakukaaria. Nemo oli ilmeisesti liian lähellä lammasta sen mielestä. Mutta onneksi se on pystynyt keksittymään ihan leikkimiseenkin viime aikoina. Myös Rico on käynyt vierailulla ja onneksi vielä niin että Murukin pääsi. Näillä kahdella on vispilänkauppaa ja pentuja toivottavasti tulossa ensi vuoden aikana.

Muru

Muru, Rico ja Nemo

Ja pentusuunnitelmia on meilläkin. Tarkoitus olisi astuttaa ihanainen Nova (Arttulan Loistava) meidän Nemolla. Kävimme ensitreffeillä viime lauantaina Salossa ja Nemo ja Nova olivat kuin pennusta asti toisensa tunteneet. Nova on kaunis, mustavalkoinen narttu, joka saa Nemon näyttämään jättiläiseltä. Molemmilla tuntuu olevan valloittavat luonteet ja turkkia ei näiden jälkeläisiltä tule puuttumaan! Molemmilla on myös A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Nemo menee reilun viikon päästä silmäpeilaukseen, Nova on peilattu 9/09 ja on ollut OK. Sen lisäksi että molemmat ovat terveitä, ovat ne ihanan hassuja ja villejä karvakorvia! :) Kiitos Sirpalle kutsusta ja toivottavasti tapaamme pian uudelleen! Kaksi ja puoli tuntia kestäneen vierailun aikana ei kovin montaa taukoa riehumisessa ollut ja kun jatkoimme matkaa Somerolle, oli Nemo jokseenkin väsynyt. Ja kurainen. Onneksi tuo turkki on itsepuhdistuvaa mallia. ;)

Lisää kuvia tapaamisesta löytyy täältä:

http://picasaweb.google.com/Sonarc79/NemoNova?authkey=Gv1sRgCIbK7ePWpLGiqAE#

http://picasaweb.google.com/arttulan/NovaJaNemo



P.s. Pennuista puheenollen...

Ryhmänäyttely Tuulos

Taas pakattiin kamat ja koira ja suunnattiin kauneuskilpailuun. Paikkana oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli. Ihan kiva mesta, paitsi... Siellä oli hämärää, paikoittain tuntui että happi loppuu (kunnes tajusi mennä ilmastointikoneen viereen seisomaan), ahtaudesta puhumattakaan. Kaiken lisäksi kun koira haukahti tai ollotti, ääni jäi mukavasti kaikumaan. Olimme aivan kypsiä jo matkalla näyttelypaikalle ja tunne vaan vahvistui kun pääsimme perille.

Olin kotona yrittänyt oikoa Nemon rehahtanutta turkkia, mutta eihän se mihinkään muuttunut. Eli se sai pitää natural-lookkinsa. Lisäksi perillä ollessamme huomasin pannan taas hanganneen karvat sen kaulalta. Kaiken tämän lisäksi Nemo oli unohtanut (taas) korvat kotiin ja mikään ei mennyt jakeluun. Onneksi pienet seuraamis-harjoitukset ja juoksutreenit saivat korvia vähän lähemmäksi.

Lopulta alkoi bordereita valua näyttämölle ja äkkiä olikin jo meidän vuoromme. Nemo oli ainoa nuorten urosten luokassa ja perinteisesti kirmasimme ympäri kehän. Nemon seisoessa se piti korvansa takana eikä tuntunut reagoivan edes tuomarin vinkuleluun. Olin varautunut siniseen nauhaan, enkä edes tajunnut miten hienosti se esiintyikään. Vasta kun tuomari oli saanut arvostelun valmiiksi ja päästi suustaan "tämä oli erinomainen", olin kuin halolla päähän lyöty. Siis oikeesti? Se vaaleanpunainen, mitä ei olla edes ehditty miettiä, kun ollaan oltu niin tyytyväisiä erittäin hyviin. Wau. Vielä kun kehän ulkopuoliset tutut kehuivat, olin varma että hyvin meni. Eli sitten täytyisi jäädä vielä hetkeksi paikan päälle. Nemo otti välitirsat hallin paljaalla lattialla, kunnes alkoi paras uros-kilpailu. Mielestäni Nemo jatkoi samaan tahtiin, mutta seura oli liian kovaa meille ja putosimme ensimmäisenä. Mutta who cares! Nemo on nyt erinomainen myös koiranetissä. ;)

Tuomarina oli siis Gunnel Holm ja tässä arvostelu:

Urosmainen pää. Otsapenger saisi olla parempi. Hyvä purenta ja luusto. Polvikulmat saisi olla paremmat. Runko ei saa tulla raskaammaksi. Rodunomainen liikunta.

Karkkilassa

oltiin vuorostaan eilen. Tällä kertaa kyseessä oli ryhmänäyttely. Nemo meni jo rutiinilla, se saa seistä kuten haluaa, juostessa hieman pompahteli ja laukkasi. Mutta ihan jees. Tuomarina oli puolalainen Anna Redlicka ja tässä arvostelu:

Correct type, correct head, bit long in loins, narrow in front, close behind, sufficient movement.

Siirsin Nemon siis nuorten luokkaan ja EH tulla tumpsahti jälleen. Ja koska kilpaveli ei saapunut paikalle, tuli myöskin luokkavoitto.

Karkkilasta jatkoimme matkaa Hirsjärvelle moikkaamaan porukoita ja Nemo pääsi pitkästä aikaa Ricon (ja "one of the guys" Ronja-kissan) seuraan. Innokkaasti moikattiin ja lähdettiinkin samalla kävelylle. Oli aivan ihana, aurinkoinen ilma ja upea ruska. Ja kanttarellejäkin löydettiin hieman. Oli kyllä mukavaa! : )
Toisella kävelyllä mentiinkin rantaan ja Rico löysi vesipedon itsestään. Ilmeisesti auringon säteet, jotka välkkyivät veden pinnalla, saivat sen sekaisin. Mitä ilmeisemmin se yritti saada laumaa (?) kokoon ja vähemmästäkin meinaa hermot mennä kun eivät perhana tottele. Ei, vaikka kuinka tassulla löisi ja vähän haukahtelisikin. Tyhmä lätäkkö. Nemo oli lady-päällä ja ei halunnut tassujansa liata, ymmärtäähän sen. Ajatteli varmaan että joutuisi kaverin silmien alla pitämään taas "lannepyyhettä" että menisi karvat oikein päin.
Kaikenkaikkiaan mukava ja leppoisa päivä, kun kotiin päästiin, molemmat blondit tipahdettiin aika vauhdilla.

Tänään kävin Koiraurheilukeskuksella TOKO1- kurssin luennolla. Onneksi ohjaajan pentukurssi-luento oli venähtänyt vahingossa parituntiseksi ja kun hän huomasi tokolaisten olevan vanhoja tuttuja, päätyikin jakamaan vain aikataulun ja päästi melkein heti takaisin kotiin. Tämä sopi meikäläiselle paremmin kuin hyvin, kun pää on niin jumissa flunssan takia, että hyvä kun kuulee yhtään mitään, saatikka sitten ymmärtäisi. Mutta ensi lauantaina päästään taas treenaamaan vanhaan malliin ja hyvä niin. Osuipa silmiini mainos virallisesta tottelevaisuuskokeesta, joka järjestetään keskuksella joskus huhtikuussa... hmmm... pitäisiköhän jo ilmoittautua... :D

Näyttelyjä ja lonkkakuvia

Tänään suuntasimme Tervakoskelle kansainväliseen näyttelyyn. Tuomarina toimi Lena Danker ja tällainen oli arvostelu:

"Hyvänkokoinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Tässä vaiheessa hieman takakorkea. Kaunis pää, hyvät korvat, oikea purenta. Hyvin kulmautunut. Liikkuu lyhyellä ja tehottomalla askeleella. Toivoisin enemmän asennetta."

Ja tuloksena JUN-EH ja JUK1. Eli sama kun viime näyttelyssä, edelleen ollaan tosi tyytyväisiä. Nemo esiintyi hyvin, ainakin verrattuna viime aikaisiin mätsäreihin... Juoksi nätisti ja ajoittain jopa seisoi hienosti. Vielä vaan lisää treeniä niin eiköhän ala sujua. : )

Kävimme siis viikko sitten myös Hyvinkään Käyttökoirien järjestämässä mätsärissä. Nemo oli kuin unelma kun odoteltiin vuoroamme, mutta kun kehään piti mennä, se keräsi jostain hirveät jengat. Parinamme oli pienehkö musta koira joka mukavasti Nemon nähdessään alkoi välittömästi murisemaan ja jatkoikin tätä koko homman ajan. Meiän kirmailut meni ihan penkin alle, Nemo säntäili kun mikäkin. Tuloksena sininen nauha. Sinisten kehässä Nemo paransi huomattavasti ja juoksukin alkoi sujua. Ja lopputuloksena kolmas sija ja söpö keltainen ruusuke ja Nemskulle luu.

On tämä ihmeellistä. En olisi koskaan uskonut olevani näyttelyihmisiä, mutta kuten jo blogimerkinnöistä huomaa, siihen alkaa upota kokoajan enemmän ja enemmän. Toivottavasti joku järki sentään säilyy, ettei homma lähde ihan lapasesta. ;) Viimeistään tässä kohtaa kun tosissaan etsii majoitusvaihtoehtoja Jyväskylästä kun kuuli että siellä oleva tuomari pitää puna-valkoisista. Jos sinne lähtisi, se olisi enemmänkin väliinjäänyt kesälomareissu... Yeah, niin varmaan... :)

Niin ja nyt kun vauhtiin päästiin, kerrotaan vielä hyviä uutisia. Eli Nemo kävi lonkkakuvissa ja samalla kuvattiin polvetkin. Polvikuvia ei laitettu kennelliittoon asti, mutta eläinlääkäri antoi niistä lausunnon, polvilumpiolux.med. 0/0. Lonkkakuvien tulokset tulivat yllättävän nopeasti, ja niinhän siinä kävi että lonkat ovat parasta A-luokkaa ja kyynärnivelet 0/0. Näistä olemme tosi iloisia!

Erittäin hyvä ellei täydellinen : )

Nyt se on sitten koettu. Meinaan ihka oikea, virallinen näyttely. Ja ei päivä olisi voinut parempi olla! Niinhän siinä kävi, että EH putkahti näin ensimmäisellä kerralla. Tässä arvostelu, tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki.

"Hyvä kokonaisuus jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvä valpasilmeinen, urosmainen pää. Hyvät kulmaukset, sopiva luusto. Ylälinjan tulisi olla vakaampi, erityisesti liikkeessä. Kaunis karvapeite. Hyvä askelpituus, mutta saisi asettua paremmin."

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että kaikki "moitteet" ovat korjattavissa pelkällä treenauksella. Kaikki millä oikeastaan on väliä, esim. rakenne ja luusto, saivat pelkästään kehuja! Ei sanaakaan lurpattavasta korvasta. Jee!! Tuomari sanoikin, että olisi tullut vaaleanpunainen, jos noita paria virhettä ei olisi ollut. Tästä on hyvä jatkaa!

Muutenkin oli onnistunut päivä, tavattiin kasvattajan kanssa ensimmäisen kerran sitten luovutuksen jälkeen. Kiitos Eijalle tassujen pikatrimmauksesta ja vinkeistä seuraavaa näyttelyä ajatellen!

Kaunis poika duunissa

Onpas aika kulunut nopeasti! Näyttää viime kirjoituksesta olevan jo tovi... Putkea ei sitten koskaan tullut, Koiratuote piti siitä huolen, onneksi rahat kuitenkin palautuivat nopeasti, toisin kuin ilmeisesti muutamalla muulla. Muutenkin treenit ovat nyt vähän jääneet, ollaan keskitytty lähinnä näyttelyseisomista ja kirmaamista harjoittelemaan. Kotona mennään jotenkuten, mutta on se aika koomaa kun kehään asti päästään.

Ollaan nyt käyty kahdessa match showssa ja viikon päästä on ensimmäinen "oikea" näyttely Mäntsälässä. Ensimmäinen mätsäri oli V.I.Petin järjestämä ja saimme ensimmäiseltä kierrokselta sinisen nauhan. Se oli meille sopiva kun luulin meneväni leikkimieliseen näyttelyyn jossa on kaikenlaisia turreja ja "kauhukseni" huomasin kaikkien harjoittelevan seisomisia ja juoksuja ja muut ne jo osasivat, paitsi... me. Siinä sitten hetkeä ennen kehään menoa selittämään Nemolle että nyt hanuri ylös ja oot nätisti. Eikun kehään ja parinamme oli mahtava vanhaenglanninlammaskoira Vesku (joka voittikin koko kisan) ja sehän meni niinkuin oikeassa näyttelyssä, oli ilmeisesti harjoitellut jo jokusen vuoden. Nemo joutui ensimmäisenä juoksemaan ja melkoista pomppimista ja veuhtaamista se oli. Onneksi tuomari vaihtoi sitten Veskun veturiksi ja sitten menikin paremmin. Seisominen meni ihan hyvin ja tuomarin tutkiminen meni hyvin lämpimästi, tuomarille halit ja pusut lisäpisteiden toivossa ja tyytyväiseltä hän vaikuttikin. Sitten sinisten ryhmässä olin ensin että anna nyt se palkinto että päästään kotiin, kun vettä vihmoi taivaan täydeltä. Mutta kun hienosti esiityviä koiria rupesi tippumaan ja me seistä kojotetaan vieläkin, alkoi jo päässä raksuttamaan... Ja myönnetään, ajatus "ja nyt sitten seisot TOSI nätisti" kävi päässä kun oltiin viiden parhaan joukossa. Vielä kun kolmaskin sija meni ohi, alkoi jo jännittämään! Mutta sitten mukava tuomari antoi hienon oranssin ruusukkeen jossa luki 2. sija ja lisäksi ison laatikollisen ruokaa ja kyllä me oltiin ylpeitä meiän multichampionista.


Tänään oltiin Mera Dog Match showssa suomiehessä ja keli oli ihan päinvastainen. Aurinko porotti ja kentällä oli ihan törkeen kuuma. Siinä oltiin kultaista noutajaa vastassa ja saatiinkin punainen nauha! Tähänkin saattoi tosin vaikuttaa tuomarin halaaminen ja pusuttelu. :) Nemo esiintyi kyllä ihan kivasti, mutta juoksussa on vielä petrattavaa, ettei sinkoilisi niin kauheasti. Punaisten ryhmässä sitten tipuimme ensimäisellä kierroksella, kun vielä neljä parasta jatkoivat. Jonkinlainen doggi sen voitti ja onnittelut hänelle! :) Täytyy kyllä vielä ihmetellä ihmisten käytöstä, eräskin pro-hurtta hävisi oman parinsa ja omistaja oli niin kyrsiintynyt että hyvä ettei itkua vääntänyt. Koira oli mitä ihanin, mutta se ei ilmeisesti tälle täydellisyyden tavoittelijalle riittänyt. Hohhoijakkaa.

Niin tosiaan, viikon päästä olisi sitten eka oikea näyttely. Toisaalta toivoisi että se menisi ihan hyvin, toisaalta on ihan sama miten käy. Tai katsotaan nyt, jos helteet ovat siellä 30 asteen paikkeilla, täytyy miettiä kannattaako koiraa lähteä sinne kiusaamaan. Nytkin oli jo aika tuskaa, vaikka lämpötila oli jossain 26 asteessa. Siitä sitten kahden viikon päästä olisi jälleen match show ja elokuun loppupuolella kansainvälinen näyttely Tervakoskella. Että kyllä ohjelmaa riittää! Nämä kun saadaan alta pois, täytyy taas palata oikeiden lajien pariin. :)

Tässä vielä kuva Nemosta ja Ricosta, Ricon paimennuspäivän jälkeisistä tunnelmista. Komeita poikia!

Nemo 1 v.

30.4. tuo hirviö täytti sen maagisen yhden vuoden! Koska synttärit osuivat juuri vappuaattoon, juhlistimme sitä vasta seuraavana päivänä. Aamupuurosta kakun pohja ja päälle ah niin makoisaa Cesar kanaa ja kasviksia kuorrutukseksi. Ja hyvää oli. Niin että vielä vaan onnea karvakorva! :)
Eilen naputin agilitykepit maahan ja putki on tilauksessa ja toivottavasti ensi viikolla saapuu koristamaan pihamaata. Yritimme hieman niitä keppejä harjoitella, mutta Nemon keskittyminen oli lähempänä nollaa, niin lopetin sen lyhyeen. Tänään on tarkoitus yrittää paremmalla fiiliksellä. Tottelevaisuuttakin ollaan harjoiteltu kotipihalla sekä läheisellä hiekkakentällä, jossa on aina pientä häiriötä. Lähinnä ollaan otettu vain seuraamista ja muiden huomioonottamattomuutta. Sanotaanko tuo noin? Ihan sama, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan! Lisäksi luoksetulo on ollut ykköstreenattava. Nyt Nemo jo jää makaamaan ja muistaa odottaa käskyä eikä heti kun käännyn lähde kirmaamaan tykö. Lenkit ovat rauhoittuneet huomattavasti pannan vaihdon jälkeen, enää ei kiskota kuin höyryjuna. Useammin kävellään hihna löysällä ja ihan vierekkäin. Toisten koirien ohittaminen ei vaan vielä toimi, mutta some day... Omaa pääkoppaa kuluttaa huomattavasti tuo jatkuva miettiminen mitä tehdä ja sanoa missäkin vaiheessa. Tai oikeastaan ettei sano eikä reagoi. Aamut ovat rauhoittuneet ainakin omalta osaltani kun kerran Nemo taas pomppi päällä ja hermot meni ja pomppasin pystyyn ja hmm... "siirsin" sen lattialle. Se ilmeisesti hämmentyi asiasta niin että luut vaan kolahti kun se menikin maate eikä hyökännyt kahta kauheampana takaisin. Täytyy myöntää, siinä kohtaa nousi pienoinen hymy ja sisäinen JES! Nyt ei tarvitse kun hieman murahtaa ja kääntää kylkeä jos edes yrittää hillua, mutta sitäkin harvoin. Lisäksi yritän muistaa pienet asiat, kun mennään ulos tai takaisin sisään, niin menen ensimmäisenä ovesta ja portista. Eron huomaa heti jos hurtta pääsee ensimmäisenä menemään. Aina ei pää toimi sillä nopeudella mitä näiden kanssa vaadittaisiin... Viikon päästä tiistaina olisi tarkoitus lähteä paimennushommiin, no okei, me blondit mennään vaan cheerleadereiksi kun muut treenaa, mutta silti uskon että päivästä tulee jälleen mukava ja energiaa antava, sen verran mukavaa seuraa on tulossa. Ja on kiva nähdä miten Rico muistaa taas talven jälkeen mitä siellä laitumeilla tädeille sai tehdä ja mitä ei. Mutta nyt, ennen kun sade alkaa, vähän pihahommiin ja keppitreeneihin. :)

Teinihelvetti

On tää sellasta vuoristorataa... Toisena hetkenä kaikki on loistavasti ja sekunnissa kaikki kääntyy nurinpäin. Tänään oli taas koulua ja kaikki meni kivasti. Harjoiteltiin paikallaan istumista, nakkiansaa, toisten koirien ohittamista ja muutenkin hihnassa kävelyä sekä lopuksi luoksetulot. Luoksetulo meni jälleen vauhdilla ja Nemokin tuntuu pitävän tästä. Istumistreenit olivat vähän tylsiä sen mielestä, niitä täytyy vaan kotona treenata lisää, samoin kuin maassaoloa. Muiden koirien kohtaaminen meni yllättävän hyvin, kun vertaa miten lenkillä menee. Nakkiansaa pitää myös harjoitella, Nemo kun tuppaa muutenkin napsimaan mitä vaan ja mistä vaan. Lisäksi seuraaminen pitää ottaa nyt ohjelmistoon! Onhan tässä tekemistä.
Nemolla on pientä kukkoilua havaittavissa. Heti kun sen kanssa leikkii vähän rajummin ja antaa sen voitttaa "taisteluja", se ilmeisesti luulee olevansa maailman suurin. Tai nyt se on muuten vaan pahentunut. Lenkillä jos toinen koira on edes näköpiirissä, häntä ylhäällä mennään merkkaamaan ja hillitön ruovinta perään. Tästä seuraa tietenkin armoton kieltäminen, joka joskus menee perille, joskus ei mitään vaikutusta. Ja nyt on taas palannut vanha "vaiva", aamulla se tulee herättämään nousemalla päälle seisomaan mahdollisimman korkealle. Ei hyvä. Kaiken huippuna nyt illalla päästin sen ulos ja ikkunasta näin kun se lähti takapihalta tykittämään etupihalle. Ohi käveli pari jätkää, joita se seurasi pihan poikki ja sitten iski hepuli. Nemo juoksi ympäri pihaa ja taas portille haukkumaan, takaisin takapihalle ja luoja ties minne. Tänne-käskyt kaikuivat tyhjille korville ja vauhti vaan kiihtyi. Sitten kilahti meikäläisellä ja painoin sen perässä takapihalle, jossa se nuohosi talon reunaa. Nappasin pannasta kiinni ja se, kuten arvata saattaa, rähähti ja yritti napata käteen kiinni. Jatkoin matkaa taluttaen pannasta ja se jatkaa hillumista. Ei muuta kun koira kyljelleen ja siinä sitten rauhoteltiin tilanne ja tämän jälkeen matka jatkui sulavammin ja sain sen jopa sisälle asti. Nyt sitten pidetään jääkautta. Kohta pitäisi lähteä iltalenkille, katsotaan mitä sitten tapahtuu... Onneksi huomenna on jälleen koulua.

Olihan mukava viikonloppu! Kun aikaisin herää, tuntuu ainakin että saa vähän enemmän aikaan. Ja herätyskelloja ei tarvitse turhaan viritellä. Joka ikinen aamu, herätys tulee viimeistään puoli kahdeksan aikaan 20 kg karvakasan innokkaiden läpsytysten, päällä kävelemisen ja märkien pusujen muodossa. Mutta kuten sanottu, aikainen lintu madon nappaa. Tai jotain.
Eilen aamukävelyllä hurtta sai aikaan jonkin asteista hämmennystä piuhan toisessa päässä. Mitä on tapahtunut? Joko nyt alkaa järki tippumaan taivaalta sinne kuuluisien korvien väliin? Kun sanon sivulle, Nemo tulee sivulle, istuu ja ottaa katsekontaktin. Kun sanon odota, hihna löystyy välittömästi. Kun sanon reunaan, Nemo siirtyy välittömästi kulkemaan samaa jalkakäytävän reunaa eikä poukkoile aivottomana ympäriinsä. Suojatien eteen istutaan sanomatta ja samalla kun hanuri koskettaa maata, katse nousee ja suoraan silmiini jolloin matka jatkuu sulavasti. Uskomatonta mutta totta. Kyllä siellä pienen borderin päässä sitten kuitenkin jotain raksutusta tapahtuu. Tosin täytyy muistuttaa tässä kohtaa että nämä edellä mainitut toiminnot katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin, ainakin tässä mittakaavassa, mutta on mukava tietää että kyllä ne siellä jossain ovat! :)
Tänään oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun äitee tuli oman borderinsa kanssa vierailulle. Mukava lenkki raikkaassa vesisateessa ja sen jälkeen koirat saivat riehua oman aikansa pihalla. Nemon kauan kadoksissa ollut pallo löytyi lumien sulattua naapurin puolelta josta sain sen pelastettua. Tämä punainen, kova pallo joka myytiin aikanaan hajoamattomana on löytänyt kaltaisensa vastustajan. Yksikään koira ei ole sillä suostunut leikkimään, kun ei siitä saa kiinni ja vieraat ovat tuhonneet jalkateriään potkimalla sitä (jokainen ensimmäisen ja viimeisen kerran), kun eivät ole ottaneet huomioon että se oikeesti on pirun kovaa tekoa. Mutta Nemo diggaa. Se haukkuu ja päästelee outoja wähwäh-ääniä naapurien iloksi painaessaan pallon perässä ympäri pihaa. Ja tätä se jaksaa tehdä niin kauan kun sen antaa sitä tehdä. Mutta on tässä kääntöpuolensakin, sillä saattaa jäädä vaihde päälle ja rauhoittuminen on joskus todella vaikeaa. Onneksi tänään ei ollut tällainen päivä. Rico oli oma luttana itsensä, hienosti harjoitteli pallon tuomista ja irroittamista samalla kun sai purkaa energiaa juoksemalla. Ricon sivulle-tulo on mahtavaa katsoa, se on niin nopea pyrähdys ettei meinaa silmä erottaa! ;) Rico kuuluu "uuteen koulukuntaan" ja kääntyy edestä suoraan sivulle, kun Nemo joutuu kiertämään vanhaan tyyliin selkäni takaa sivulle. Ja vain sen takia kun oma pääni ei käsitä miten opettaa tuo kiepsautus. Blondeja mitä blondeja, onneksi molemmat tyylit ovat sallittuja!

Aah... Ihana hiljaisuus... Koira nukkuu... ;) Kaiken sen hillumisen, veuhtaamisen, meidän sekä kissakavereiden komentelun jälkeen ei uskoisi että hurtassa voi olla enää yhtään virtaa. Paitsi kun telkkarista tulee saunalahden mainos ja se hurtta juoksee ja haukkuu (niin, se piirretty) ylös ja alas ja sivuille, niin sen verran jaksaa aina nousta ja vastata kutsuun. Pari kertaa on telkkari heilahtanut jo uhkaavasti kun pentu on tassulla hutassut. No, sitä varten on vakuutus. Kasvatuksessahan ei vika voi olla. :)
Tänään taas harjoittelimme hieman sivulle-tuloa, pari kertaa onnistui täydellisesti. Ja loput meni sitte minne sattui. Paras oli kun Nemo oli hyvin tyytyväisen näköisenä palkkaa odottamassa... oikealla puolellani, naama väärään suuntaan osoittaen. No, ei aina voi mennä oikein!

No pakkohan se on tätäkin kokeilla! :) Toivottavasti tulee paljon kerrottavaa pienen borderin elämästä. Vaikka pentu täyttääkin kohta jo vuoden... Niin se aika kuluu!