Kuulumisia

Jaahas... Mitäs sitä tän neljän kuukauden aikana on nyt sitten tapahtunutkaan... Nemon kanssa käytiin elokuun lopulla Tervakoskella näyttelyssä ja tuloksena oli EH. Päivä oli ihan mielettömän kuuma ja kun urokset oli loppu, keräsimme kimpsut ja kampsut ja karkasimme naapurikuntaan kyläilemään. Tuomarina oli Frank Kane ja arvostelu tällainen: "2 years. Top size & he needs more rib for his age. A little narrow althrough. A good head & eye. A little close in his rear movement. Good front. His topline will look better when he gets more substance." Tuomari kun kokeili Nemon kylkiä, hän pyöritteli päätään ja huokaili äänekkäästi. Nemo oli siis hänen makuunsa liian laiha. Ja kyllä se meidänkin mielestä sitä oli, mutta kun kesä oli niin kuuma, Nemolle ei ruoka maistunut aina niin hyvin. Nyt se taas ahmii kaiken mitä suuhunsa saa ja kiloja on tullut varmaan pari takaisin.

Nikin kanssa käytiin paikallisessa mätsärissä kokeilemassa ja hyvin se vetikin, vaikka jäätiinkin ilman sijoitusta, päästiin kuitenkin punaisten kymmenen parhaan joukkoon. Pentuja oli yhteensä 70 kpl. Tämän vuoden näyttelyt on nyt koluttu ja ens vuonna taas uudestaan! Tammikuussa heti lähetään turkkuseen kansainväliseen näyttelyyn molempien kanssa.. :)

Nemon kanssa jatketaan tokoilua ja agilitya ja Nikin kanssa käytiin pentukurssilla. Nikin ryhmä oli todella etevä ja koska kaikilla oli perusasiat hallussa, siirryimme suoraan tokon alkeisiin. Koskaan aikaisemmin ei kuulemma ollut näin käynyt. ;) Oli kyllä hienoa katseltavaa miten nopeasti nuo pennut oppivat parin toiston jälkeen kokonaisia liikkeitä. Nemon kanssa ollaan jatkettu alokas-luokan liikkeiden hiomista ja lisäksi yritetty oppia noutoa, tunnistusnoutoa ja viimeksi treenailtiin mun lemppariliikettä, merkin kautta ruutuun (en edes tiedä mikä sen oikea nimi on ;)). En olis ikinä uskonut että tuo hurtta tekisi liikkeen parin kerran jälkeen, mutta niin se vaan teki. :) Kisailu jäi siis tältä vuodelta, mutta alkuvuodesta täällä on paljon kokeita ja yritän johonkin päästä...

Nikillä ehti olla jo ekat juoksut ja niistä selvittiin kunnialla, ensin kikkailtiin viikko kotona kun Nemoa ei liikaa kiinnostanut ja sitten olikin jo syytä laittaa Niki Somerolle. :) Sieltä saatiin vaihtarina Rico ja näin mentiin viikko. Sitten Ricon piti mennä takaisin kun sillä alkoi paimennuskurssi ja onneksi saatiin Nemo vielä viikoksi Pasin isälle. Nyt kun Riitulla on juoksut, vaihdetaan taas jouluaattona, Niki jää maalle ja Rico tulee meille pariksi viikoksi.

Nyt sitten odotellaan lunta... Alkaa hieman tökkimään nuo kurakelit, koiruudet sais heittää suihkuun joka kerta kun tulevat sisälle, mutta siihen en ala. Ja kämppä on sitten sen näköinen... robotti-imuri olis aika huippu... Ja koska kuviakaan ei saa nyt otettua, niin laitanpa tähän loppuun syyskuvia, ajalta jolloin vielä aurinkokin näyttäytyi!

Tuomarinkartano 14.8.2011

Molemmat koiruudet pääsivät tositoimiin tänään kun Helsingissä Tuomarinkartanossa järjestettiin sekä ryhmä- että pentunäyttely. Ensimmäisenä vuoron estradille sai Niki. Se yllättikin positiivisesti käytöksellään ja esiintymisellään, vaikka aluksi oli liikaa kierroksia, oli se jo kehän alkaessa rauhoittunut sopivasti. Borderinpentuja oli yhteensä 9 kpl ja Nikin kanssa samassa ryhmässä oli 5 kpl. Niki juoksi nätisti ja seisoi todella mallikkaasti ja tuntui ettei se olisi muita pentuja oikein huomannutkaan. Hampaat se antoi katsoa ihan kivasti, vähän venkosi, mutta tuomarilla oli hieman tomerampi asenne kuin mätsärin tuomarilla ja hampaat katsottiin kerralla. Nikille tulokseksi 4. sija 5-7 kk pentuluokassa ja kun arvostelukin oli mukavaa luettavaa, ei voi olla muuta kuin iloinen. :)

Tuomarina Tarja Löfman:

1/2 v. feminiininen narttupentu. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta. Kaunisilmeinen pää. Tummat silmät. Suuret korvat. Hyvät etukulmaukset. Taakse toivoisin enemmän polvikulmaa. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hieman iloinen häntä. Hyvä karvapeite. Mukava käytös.

Ja Pasilla taas iPhone tärisi ja sauhusi, video kilpailuluokasta:

Nemon kehä alkoi vasta puolenpäivän jälkeen ja sehän oli taas ns. päikkäriaikaa. Viittä minuuttia ennen kehän alkua Nemo veti jo sikeään unta häkissä ja hieman joutui kaivamaan roheammin makkaraa esiin että sai hurtan edes hereille. Ihmeen hienosti se taas esiintyi, vaikka narun toisessa päässä oli pientä ymmärryksen puutetta. Tuomari pyysi koirat liikkeelle ja kun olin ekana, luulin että kierros riittää, mutta se ei tainnut olla tarkoituksena kun tuomari sanoi "Ihan pieni kysymys. Kuka sanoi että riittää? Kannattaisi mennä armeijaan niin tietäisit että niin kauan juostaan kunnes kuuluu käsky lopettaa." ;) Seuraavalla kierroksella tiesin jatkaa niin kauan kuin piti! :) Makkara näköjään auttaa seisottamisessa kun ensin pyytää Nemo seisomaan ja sitten venyttää makkiksen avulla nenää eteenpäin. Samallahan sieltä tulee koko kroppa matkassa ja sitten tiukka Paikka! Ja siinä se sitten pysyy. Jos pysyy. Uneliaan Nemon tuloksena tänään AVO ERI3.


Tuomarina Reijo Tuovinen:

Hyväluustoinen. Sopivan kokoinen uros. Hyvä pää. Erinom. runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet.

 Video avoimen luokan kehästä:

Ja Nemon kilpailuluokka:

Toiseksi tuli Roihu (Hakukaaren Leo), joka on Ricon look-a-like, niillä on samat vanhemmat, mutta ovat eri pentueista. Yhdennäköisyys on uskomaton! :) Muutenkin koko AVO-ryhmä oli erikoinen normaaliin verrattuna, koska ainakin puolet oli oikeita, työskenteleviä paimenkoiria. Ja tulokset eivät automaattisesti olleet T niinkuin työkoiria vaan kaksi sai EH.n, ja kaiken kruununa tuo Roihun AVO ERI2. Mukava huomata että näyttelypuolelta löytyy tuomareita jotka arvostavat bordercollieita linjasta riippumatta.

Ja valokuvia perinteiseen tapaan löytyy täältä.

Nikin mätsäri debyytti

Niki pääsi harjoittelemaan näyttelyssä oloa (ja samalla muiden koirien ja ihmisten keskellä oloa) hienoissa maisemissa Hämeenlinnan Linnanpuistossa järjestetyssä match showssa. Ensi sunnuntaina on pentunäyttely, joten oli ihan kiva päästä testaamaan miten neiti käyttäytyy. Ja alku oli, hmmm.... meille hieman outo. Niki heti autosta pompatessaan ja nähdessään muita koiria aloitti hurjan haukkumisen joka suuntaan ja sekunnin sadasosan ajan mietittiin että koira autoon ja kotiin. Onneksi jatkettiin matkaa ja Nikikin rauhoittui nopeasti kun tavattiin sen "pentuleikkikoulukaveri" punavalkoinen borderi, Piitu. Lisäksi oltiin sovittu treffit Nikin veljen Artun omistajan kanssa kehän laidalle ja näilläkin pennuilla näytti olevan riehakas jälleentapaaminen.

Nikin esiintyminen kehässä ja myös kehän laidalla meni yllättävän hyvin, ainoastaan hampaiden tarkistuksessa olisi saanut olla kiltimpi. Se ei suostunut olemaan nätisti ja varmaan muutaman minuutin jouduttiin leegoja kaivamaan näytille kunnes sitten onnistuttiin. Niki sai punaisen nauhan paremman liikkumisen johdosta, parina ollut samojedinkoira oli hieman riehakkaampi. :) Punaisten kehässä ei sitten tullut sijoitusta vaikka Niksutin meni mielestäni todella hienosti ja seisoi (hetkittäin) jopa paremmin kuin isänsä! Nemo oli sangen kypsä turistin osaansa, se alkoi jossain vaiheessa nukkumaan nurmikolla kun totesi ettei tänään taideta kehään mennä. Ja hyvä niin, kun käytössä oli kaksi kehää ja luokkia yhteensä viisi. Kun pennut loppuivat kolmen aikaan, vasta sen jälkeen alkoi isot aikuiset. Pasi kuvasi pennun menon videolle, toinen käsi piti kameraa ja toinen Nemoa, siksi kuva "seikkailee" ajoittain. ;)

Niki punaisten kehässä

Arttu ensimmäisellä kierroksella

Niki

Arttu

Ihan sama. Ei kiinnosta. Mä nukun nyt! ;)

Mökillä

Perjantaina kokosimme lauman jälleen hoppaan ja matkasimme Turengin kautta Padasjoelle. Teemme joka kesä retken kummityttömme Lotan kanssa Pasin isän Raimon ja hänen vaimonsa Pirkon mökille. Jännäsimme kelejä, kun ennustukset vaihtelivat kauniista kesäsäästä +18 asteeseen ja kaatosateeseen. Onneksi ilmat suosivat ja lämpöä oli riittävästi ja järvikin lämpeni 22,5 asteeseen. Sieltä ei olisi halunnut poistua kun kerran oli saanut itsensä kasteltua. Ja kyllä sitä aika monta kertaa käytiinkin päivän aikana lutaamassa, sekä kaksi- että nelijalkaiset.
 
Nemo oppi viime kesänä uimaan kunnolla samassa paikassa ja nyt se vähän ensin totutteli ja sitten alkoi tekemään kierroksia. Niki taas kun oli ekakertalainen, lutasi rannassa eikä tullut kauhean pitkälle. Lopulta sekin alkoi uimaan ja sitten sitä ei olisi järvestä pois saanutkaan. Ja kun lopulta emme niitä enää uimaan päästäneet, sai olla tarkkana kun Nikikin yritti joka raosta päästä takaisin. Taisi olla mukavaa touhua! :) Ja koville taisi ottaa koska molemmat olivat pari päivää sangen rauhallisia.

Perinteiden mukaisesti pompin järkkärin kanssa järveen ja toivoin etten kellahda! Ranta on onneksi matala ja tasainen, eli siinä uskaltaa vähän kikkailla kamerankin kanssa. ;)

 

Niki ja veneen jälkiaallot

Nemo etsii noudettavaa...

Ja jotain se löysi, oli se sitten keppi tai lelu, kaikki käy

Saanko tulla hakemaan? Saanko? Joko nyt?

No nyt!

Niki hokasi kuinka homma toimii!

Lisää kuvia aiheesta "Koirat ui" löydät täältä: Mökkikuvat

Lomalla

Vietimme muutaman päivän maaseudun rauhassa Hirsjärvellä Somerolla, kovin oli koirapitoista kun omien hurttien lisäksi äitini koiruudet Rico ja Riitu-pentu harjoittelivat yhteiseloa. Lisäksi piipahdimme Nikin kasvattaja luona Raatalassa ja siellä koirat pääsivät painelemaan pitkin isoa sänkipeltoa. Sirpalla oli mukana tietysti Nova ja pitkäkarvaiset colliet Kata ja Emma. Koirilla oli ylikivaa ja meillä kaikilla kaksijalkaisilla kamerat sauhusivat kuin viimeistä päivää (niinkuin aina) ;). Aurinko paistoi ja meikäläisellä ainakin naama sai kivan punaisen sävyn. Kun koirat olivat saaneet tarpeekseensa, painelimme kahvittelemaan. Hauskaa oli jälleen ja toivottavasti treffaamme pian uudestaan! Kiitos Sirpa!! :)

Maanantai-aamuna painelimme äiteen kanssa mustikkametsään ja kyllähän niitä siellä olikin. Tunnissa keräsimme n. 6 l ja ylpeinä tallustimme saaliimme kanssa takaisin. Päivällä sain kuningasidean lähteä pyörälenkille Ricon kanssa, kun Pasi kävi edellisenä iltana Nemon kanssa testailemassa. Otin veljeni kolmipyöräisen ja sillä hurruutimme matkaan. Meikäläisen polkemiskunnolla välillä teki tiukkaa, varsinkin kun renkaissa ei ollut tarpeeksi ilmaa, mutta hienosti Rico meni. Hieman piti välillä pitää kurinpalautusta, lähinna ongelmia tuli liian liukkaista puolen vaihdoista jolloin törmäys oli lähellä. Mutta kun Rico hokasi että pyörälenkillä ei haistella vaan jolkotetaan, kaikki meni loistavasti. Ajattelin että se sai varmasti tarpeekseensa moisesta touhusta, mutta hetkeä ennen kun olimme lähdössä kotia kohti, menin sanomaan Ricolle "Lähetäänkö pyörälenkille" ja oletin sen juoksevan karkuun senkin alle, mutta se perhana juoksikin häntä heiluen ovelle! :) No eihän siinä muu auttanut kun ottaa koira ja fillari ja matkaan. Ajattelin mennä pienen pätkän, mutta niinhän se lähti menemään samaa reittiä ja pakko se oli polkea sama parin kilometrin lenkki. Ja nyt se meni kyllä niin upeasti, tasaista jolkotusta koko matka! Täytynee ottaa ohjelmistoon aina kun mennään kyläilemään. :)

Täältä löytyy paljon kuvia, sekä koirista että maalaismaisemasta!

https://picasaweb.google.com/Sonarc79/Maalla?authkey=Gv1sRgCJu1upPrz5urogE

Kesä :)

Ihana kesä tuli sittenkin! Ollaan viime aikoina keskitytty pihalla olemiseen ja lenkkeilyyn, muuhun ei ole virta oikein riittänyt. Nemolta on kaikki muut (ohjatut) treenit paitsi agility jäänyt tauolle ja syksymmällä mietitään taas mitä jatketaan. Ainoa varma mikä jatkuu on toko ja sitä pitäisi jälleen hetken löysäilyn jälkeen alkaa palauttaa molempien muistiin. Elokuussa on paljon kokeita tässä lähellä ja tarkoitus olisi käydä jälleen kokeilemassa miten käy. Nikin kanssa ollaan harjoiteltu pikkupentu-juttuja ja jotain siellä kopassa tapahtuu kun joskus se jopa tekee mitä pyydetään! :) Tännetulo-harjoituksissa näyttäisi parhain treenikaveri olevan kaatosade, ainakin tämän aamuisen perusteella. Niki lähti aamupissalle pihalle, totesi että helvetin märkää, veti lossit pohjaan ja neiti-ilmeellä "apua mun turkki kastuu" se käväsi kääntymässä puolessa välissä pihaa ja äkkiä takaisin. Pissalle ei voinu mennä saatikka sille toiselle. Ei vaikka toisen kerran vielä yritettiin. Meidän oli pakko lähteä töihin ja kotiin tullessa oli kunnon moppaus paikallaan...

Nemon kanssa ollaan ehditty käydä kahdessa näyttelyssä, toissa lauantaina Tuusulassa ja viime lauantaina täällä Hyvinkäällä. Nikin rokotukset (2 vk varoaika) eivät vielä riittäneet lähtemään mukaan, joten se sai vielä jäädä kotiin. Mutta seuraavaan se lähtee messiin ja joutuu ihan näyttämölle asti! Nemohan oli Someron näyttelyssä vähän vaisu ja seuraavalla viikolla ilmeni syykin tähän kun ihmettelin pissatippoja lattialla. Ensin tietty epäilin pentua mutta kun omin silmin näin että Nemon tippoja ne oli, ei muuta kun lekuriin. Ensin paineltiin pitkin pihaa metsästäen näytettä ja loppujen lopuksi saatiin se kuuppaan asti. Tosin mun hihasta olisi voinut saada sen jo aikaisemminkin! ;) Ja tulehdushan siellä oli ja lääkekuurin jälkeen on taas onneksi oma ittensä. Näiden juttujen kanssa tuntee välillä olonsa idiootiksi, miksi sitä ei muka aikasemmin tajunnut?? Mutta kun samaan aikaan on helle ja villi pentu minkä kanssa pitää painia niin tietty sitä oletti että se on vaan vähän väsynyt. Nemo on kuitenkin tottunut määrättyyn päivärytmiin ja jos rytmi sekoaa, sille tulee mielettömät silmäkassit ja se nukahtaa vaikka istualleen. 

Mutta Tuusulassa se meni tosi nätisti Normi-Nemona ja tuloksena oli EH. Tuomarina oli David Cavill ja tässä arvostelu:

Good head and feet Good expression Nice outline A little too much rise before the loin in the back and crabbed on the move.

Eli samaa tekstiä mitä löytyy jo parilta paperilta. Löydettiin metsästä sopivan kokoinen mäki, mitä Nemo pääsee lenkkien yhteydessä sahaamaan ylös ja alas, jotta takajalkojen liikkeet saataisiin oikeaksi. No okei, kuulostaa hifistelyltä, mutta kokeillaan nyt, varsinkin kun se tykkää mennä viilettää vähän erilaisessa maastossa. ;)

Ja sitten viime lauantaina Hyvinkäällä... Mieletön helle ja kehä alkoi 12.30. Onneksi meiltä oli näyttelypaikalle n. 15 min ajomatka joten pystyimme lähtemään ihan viime tingassa. Löysimme kaikkien telttojen takaa hyvän varjopaikan, mutta emme siellä kauaa voineet olla. Edellinen rotu loppui tunnin etuajassa ja me olimme ensimmäisenä bordereista, joten halusin olla näkö- ja kuuloyhteyden päässä kehästä. Ainoa varjopaikka oli tarvike- ja herkkumyyjän teltan edustalla ja siinä odottelimme vuoroamme, Nemo-paran haistellessa herkkuluulaatikoita. Liekö tällä ollut vaikutusta lopputulokseen, sillä saimme sekä ERI:n että SA:n. Ja tästä sitten paras uros-skabaan ja olin tässä kohtaa jo ihan haltioissani, emmehän ole näiden uusien sääntöjen aikana päässeet kertaakaan näin pitkälle! Ja koko näyttelyurankin aikana tämä oli vasta toinen kerta. Siinä kohtaa kun tuomari näytti meille ykkössijaa ja kehätoimitsija iski SERTIN kouraan, myönnän että naama oli täynnä hampaita enkä muista milloin olisin yhtä onnellinen ollut! :) Hämmentyneenä kysäisin toimitsijalta että tullaanko ME sitten siihen ROP-kehään?? Vaikka vastauksen tiesinkin, piti vielä varmistaa... ;) Ja niinhän me sitten mittelimme kauniin nartun kanssa ja aika selvä ratkaisu olikin ja päädyimme saamaan iki-ihanan vihreä-valkoisen VSP-ruusukkeen! Voi vide! Sanat ei riitä kuvaamaan tuota fiilistä! Varsinkin kun lähtiessämme näyttelyyn sanoin että vielä käydään nämä mihin ollaan ilmottauduttu ja sitten saa koko homma olla. Ja sitten kävi näin! :) Pitänee alkaa palkintokaappia suunnittelemaan, kun kauniilla pojalla on nyt jo kolme pokaaliakin! ;) Yksi vanhempi match showsta ja nyt tuli kaksi... Kehtasivat vielä kysyä "otatko tuosta sertistä mielummin 5 euron lahjakortin Mustiin ja Mirriin vaiko pokaalin?" No daa, pystin tietenkin! :D

Tuomarina oli siis australialainen Diana Fenton ja arvostelu oli seuraavanlainen:

A good type. Very strong head. Correct proportions. Mobile. Very good front & rear angulation. Strong bore (?). Good feet and pasturance (?). Good hight and length. Moves well.

Nuo pari kohtaa oli hieman epäselvästi kirjoitettu, mutta jotain tuohon suuntaa. Eli jos joku tietää mitä ne oikeasti voisivat olla niin saa kertoa! :)

Demssin Look At Me "Nemo" AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Ja kun kerrankin tuli otettua kamera ulos, niin näytetään nyt miltä pentu näyttää tällä hetkellä. :)

Tässä kuvassa huomio kannattaa kiinnittää noihin upeisiin korviin... :D

Arttulan Arsenikki "Niki" a.ka. The Great Hunter

Ryhmänäyttely Somerolla

Kävimme näyttäytymässä Someron ryhmänäyttelyssä, tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki ja tuloksena jälleen EH, tällä kertaa AVO-luokassa. Nemo kirmasi mielestäni hyvin ja seisoikin kauniisti, mutta tuomari ei nähnyt asiaa ihan näin.

"Hieman vaisu olemus. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyväilmeinen pää, jossa otsapenger saisi olla selvempi. Jännittää hieman ylälinjaansa. Turhan luisu lantio. Löysyyttä kyynärpäissä. Sopiva luusto. Eritt. hyvä karvan laatu. Taka-askel saisi olla pontevampi. Edessä löysyyttä. Saisi herätä jo!"

Nemo jännittää ihan älyttömästi näyttelytilanteessa ja sille ei kelpaa lelut eikä namit. Ja tadaa, vika on jälleen, missäs muussakaan kun hihnan toisessa päässä. Mielestäni en kauheasti jännitä enää näitä tilanteita, mutta koira kertoo toista. Samaa oli havaittavissa siellä toko-kokeessa, jossa itse kokeessa mentiin miten sattui, mutta sen jälkeen Nemo olisi tehnyt ihan mitä vaan ihan miten päin vaan. Eli ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun joko mennä hermojen hallinta kurssille tai vaihtaa handleria. Nemon kasvattaja Eija olisi mennyt seuraavassa näyttelyssä, mutta kalenterit eivät täsmää näyttelyiden osalta. Kokeilimme hieman siten että menin muutaman metrin päähän ja Eija tuli Nemon kanssa perässä ja kyllä oli vauhtia ja ilmettä! Hurtta on kovasti mun perään, eli meikäläisestä olisi enemmän hyötyä kehän laidalla kuin itse kehässä...

Muuten näyttelystä jäi hyvä fiilis. Järjestelyt olivat loistavat ja koiria ei liikaa! Parin hallinäyttelyn jälkeen on kiva että saa kunnolla happea ja ettei tarvitse suunnitella koiran sylissä pitämistä ettei olisi kokoajan jonkun jalan tai kärryn alla! :)

Tuulitukat odottaa vuoroaan! :)

Viikko on taas mennyt

ja kauheasti on ehtinyt tapahtumaan! Tai itseasiassa on tainnut mennä taas vähän kauemminkin... ;) Mutta kävimme siis viikko sitten sunnuntaina match showssa ja möllitokossa maatalousoppilaitoksella. Ilma oli mahtava, aurinko porotti ja lämpöä riitti. Ehkä jopa liiaksikin siinä hiekkakentällä, no saipa itse ainakin kunnon rusketuksen alun. Möllitokolla kuitenkin aloitettiin, luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Molemmat menivät hienosti, paikalla makuusta lähti piste kun Nemo ennakoi jälleen kerran lopussa perusasennon. Mutta hyvin pysyi vaikka linnut rakensivat vauhdilla pesiään viereisten rakennusten koloihin ja lentelivät aivan koirien yläpuolella. Näiden jälkeen alkoi piiiitkä odotus. Vasta muutaman tunnin kuluttua pääsimme pyörähtämään "näyttelypuolella" ja tuomarin pitkän mietinnän (ja meidän jatkuvan kehässä kiertämisen) jälkeen käteemme läiskäistiin sininen nauha. Loppukehässä pääsimme 7 parhaan joukkoon, mutta sitten tipuimme. Nemo esiintyi superhienosti, oli tietty jo tässä vaiheessa tosi väsynyt, mutta toivottavasti jatkaisi tuohon malliin! Tästä kului ainakin vielä tunti kun oli vuoromme mennä suorittamaan tokoilumme loppuun. Ja eihän se kauhean vakuuttavasti mennyt... Seuraamiset meni ihan plörinäksi, se haahuili milloin missäkin, ei minkäänlaista keskittymistä! No tietty takana oli jo pitkä päivä... Vapaana seuraamisessa teki vielä perinteiset, eli näki Pasin ja päätti että kiitti mulle riitti ja painui kehästä pihalle, onneksi tuli helposti takaisin... Seuraamisesta maahan meno taisi mennä ihan hyvin, tässäkin taisi lopussa ennakoida perusasennon. Luoksetulo oli myös hyvä. Seisomisesta seuraamisen yhteydestä tuli pyöreät 0 pistettä, sanoin käskyn liian voimakkaasti ja Nemo meni maahan. Estehyppy myös 0 pistettä, jostain syystä lähti seisomisesta valumaan esteen viertä pitkin mun luo. Kokonaisvaikutus 7 pistettä ja yhteensä pisteitä hurjat 92! ;) No ihan sopivasti kun ensikertalaisia oltiin...

Tämän kokemuksen jälkeen päätin että tänä vuonna ei taideta sitten kuitenkaan lähteä virallisiin kokeisiin. Mutta kun mut on ihan liian helppo puhua ympäri... Tiistai aamuna sain tekstarin kouluttajaltamme, että viikonloppuna on Mäntsälässä koe, johon on tullut paljon peruutuksia. Katsoin viestiä epäuskoisena ja mietin että olen joutunut väärään viestiryhmään. Oli pakko vastata että oletko nyt ihan varma mitä juuri laitoit, että tuon sunnuntaisen kooman jälkeen lähdettäisiin oikeisiin kisoihin?? Päätin että jos vastaus on kyllä, niin mehän sitte perhana lähetään! Ja näinhän siinä sitten kävi ja lauantai-aamuna matkatessamme kohti kisapaikkaa oli aika oudot fiilikset... Aika samaa rataa se sitten sunnuntain kanssa menikin, ainoa huono juttu oli että paikalla makuusta lähti luokseni kun aikaa oli kulunut 1 min 40 sek. Ja tätä se ei ole tehnyt kun silloin joskus kun aloteltiin treenausta... Tuomari pisti syyksi kehänauhan, joka kovassa tuulessa paukkui Nemon takana. Eli nyt meillä on iso rulla muovinauhaa minkä aion levittää pihalle lärpättämään. Seuraamiset oli ajoittain loistavaa, välillä ihan kuin oltaisiin oltu päiväkävelyllä, tästä syystä ilman piuhaa seuraamisesta tuli 5 pistettä, kytkettynä sentäs 7. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni ihan hyvin, tässä taisi taas ennakoida lopussa perusasennon (7,5). Luoksetulossa vauhti oli pitkästä aikaa hyvää, mutta jäi vähän liian kauas eteen istumaan (8). Seisominen seuraamisen yhteydessä meni jälleen nollille kun jouduin antamaan kaksi seiso-käskyä ja vielä käsimerkin... Estehyppy nollille myös ja ihan samasta syystä kuin möllitokossakin. Luoksepäästävyys 10, kokonaisvaikutus 7 ja loppupisteet 90... Olisihan se saanut paremmin mennä, mutta toisaalta eka kisa on nyt koettu ja tiedetään edes vähän mitä touhua se ihan virallisellakin puolella on! Palataan kisakehiin kyllä, mutta en tiedä koska, treenaamaan joudutaan vielä hyvin paljon ennen sitä! :)

Vaikka jouduttiin kisojen takia loppuviikoksi tokossa treenikieltoon, agility- ja rallytoko-treeneihin piti kuitenkin mennä. Agility oli edellisen viikon koomaillun jälkeen ihan mielettömän hauskaa, mentiin pientä radan pätkää, jossa oli pari putkea ja pituuseste. Lisäksi uusina esteinä Nemolle tuli pussi ja rengas. Odotan innolla huomista tuntia!
Rally-tokossa mentiin taas avoimen luokan kylttejä ja vieläkin joutuu ajoittain jäämään kyltille seisomaan ja tavaamaan että mitä hemmettiä tässä pitää aikuisten oikeesti tehdä??

Niki täytti lauantaina 12 viikkoa ja sehän tarkoitti sitä että eilen haettiin sille ensimmäinen rokotus! Se käyttäytyi lääkärissä normaalin villisti ja hotki lääkärin tarjoamat namipalat purematta. Vaikka niiden piti olla hampaille hyväksi. ;) Lääkärin kirjatessa Nikin tietoja ylös, hän jäi katsomaan Nikin oikeaa nimeä ja sanoi "No on sullekin, anteeksi vaan, nimi annettu!". Revetessämme nauruun ei voinut muuta sanoa kun että on kyllä täysin nimensä veroinen pakkaus, kuvaavampaa nimeä ei voisi olla! Kuvia pitäisi taas räpsiä, tuntuu että pentu venyy pari senttiä päivässä. Painoa oli eläinlääkärin vaa'an mukaan 7.1 kg. Tänään oli jo pompannut sängyn päälle, eli siinä meni se viimeinenkin Nemon turvapaikka. Toivottavasti ei tule yöllä herättelemään esim. repimällä hiuksista...

Lauantaina sitten menemme Nemon kanssa Somerolle ryhmänäyttelyyn, kerron sitten kuinka kävi...

Voe voe....

mikä viikko. Melkoista vuoristorataa ainakin Nemon treenien osalta. Kotitreenit ovat menneet ihan miten sattuu ja suurin katastrofi oli keskiviikkona kun koko kesän jatkuva agility-kurssi alkoi. Saapuessamme paikalle Nemon ja toisen ryhmäläisen katseiden kohdatessa pystyi tuntemaan kuinka tiukkaa teki että molempien egot mahtuivat samaan tilaan. Nemo on yleensä jättänyt räyhäämisen kotipihalle ja sitäkään ei tee kuin rullaluistelijoille, joskus pyöräilijöille ja muutamalle koiralle. Nyt sillä naksahti isookovaa ja perhana lähti pari kertaa niin lapasesta ettei ole ikinä lähtenyt! Toinen treenasi omiaan ja Nemo lähti louskuttaen juoksemaan kohti. Onneksi jäi vain haistelemaan... En tiiä mikä sitä vaivasi, toki toinen oli 1 1/5 v. uros ja Nemo nyt sen 2v, ehkä vaan hormonit jyllää taas niin ettei muista pitää järkeä päässä... Tämä on vain asia mitä en siedä en ollenkaan. Ei haittaa vaikka muiden koirat näin tekisivätkin, mutta hemmetti mun koirilta en sitä siedä, en ainakaan treeneissä! Kyllä hävetti... Kaiken lisäksi vielä harjoitellessamme valssausta (?), Nemo juoksi takaa suoraan mun jalkoihin ja löysin itseni kontiltaan nurmen pinnasta.Tämä kruunasi koko agility-aloituksen! Jätettiin ainakin lähtemätön vaikutus kaikille ryhmäläisille, ihan vähän pelottaa mitä tuhoa ensi viikolla saadaan aikaan...

Torstaina oli sitten taas Rally-tokon vuoro ja vähän sekaisin fiiliksin lähdettiin tunnille. Edellisen päivän tapahtumat olivat aika vahvasti mielessä. Nemo oli tunnin aluksi melkeinpä haluton tekemään mitään, ohjaajakin ihmetteli mitä on tapahtunut kun ei edes häntä heilu! Sain sitä vähän piristettyä ja vähän katse piristyi ja loppua kohti parani huomattavasti. Menimme avoimen luokan kylttejä ja haastetta oli jälleen sekä koiralle että ohjaajalle. Nemohan normaalisti kiertää sivulle takakautta ja nyt kun Rally-tokossa pitää osata tulla myös vasemman kautta, olen joutunut ensin omaan pääni hakkaamaan miten se tehdään! ;) Nemo ei osaa tehdä sitä vielä kuin kädellä ja namilla ohjaamalla, mutta yllätti jo kun lähti käskystä edes liikenteeseen ja vielä oikeaan suuntaan, aikaisemmin on vaan katsonut että mitä sä siinä selität?? Jotenkin se yhdisti liikkeen ympärimenoon, kiepsahti hienosti ympäri ja jäi katsomaan että jaa näin vain? Vaikka ei ihan mennyt oikeen, positiivista oli että lähti edes liikkeelle! :) Lopussa Nemo innostu ja teki melkeinpä vuoden parasta seuraamista, fiilikset nousi kattoon ja hyvillä mielin lähdettiin näistä treeneistä! Tulihan taas mieleen, joskus aikaisemminkin on käynyt niin että ensin pitää kyntää ja pahasti että voi taas nousta huippufiiliksiin!

Nyt lähdetään varmasti huomenna kokeilemaan varovasti "kevyttä" kisatilannetta, kun täällä järjestetään match shown yhteydessä möllitoko. Toivottavasti se menee hyvin ja saataisiin lisävarmuutta lähteä kokeilemaan ihan oikeaa koetta. :)

Nikin kanssa ollaan jo varovasti alotettu harjottelemaan maahanmenoa, minkä se jo tietää kun istumisen kautta mennään. Tassua antaa riippuen makupalan suuruudesta ja tulee luokse myös aina halutessaan. ;) Suurta hupia on juosta Nemon perässä ja kiskoa köyttä. Ilkeäkin se osaa olla, jos ei pysy Nemon perässä nappaa ikävästi turkista kiinni... Ja kaikki puruluuthan Niki varastaa Nemolta, eikä se sano mitään. Toivottavasti alkaa jossain vaiheessa pitämään puoliaan ettei ihan tossun alle jää.

Nemo 2 v.

Tuo ihanuus täyttää tänään (jo) 2 vuotta! Synttärisankari sai lahjaksi ison luun ja pitkän lenkin, mutta vielä näyttää löytyvän virtaa leikittää pentua. <3

Kuva Turengin laivarannasta missä oltiin uittamassa koiria, Nemo kyttää Nekkua.

Ihan vähän on muutosta tapahtunut kahdessa vuodessa! ;)

Mahtavia ilmoja!

Viime päivät ovat menneet tehokkaasti pihahommissa, ollaankin saatu melkein koko tontti haravoitua ja vielä jopa kasat pussitettua! Eilen hermo petti ja oli pakko levittää putki ja virittää tuo epämääräinen renkaaksi kutsuttu hässäkkä. Nemo ei tästä oikeen innostunut mutta putkea menivät molemmat ja joka suuntaan. :)

Hyvää Pääsiäistä!

Pari viikkoa on nyt kahden koiran kanssa elämistä takana ja hyvin on mennyt. Nemo ja Niki tulevat hyvin toimeen, vaikka välillä meno ei siltä ehkä vieraan silmiin katsottuna vaikuttaisikaan. Niki mittailee rajojaan jatkuvasti ja Nemo antaa sen mennä melko pitkälle ennen kuin tosissaan kertoo kuka määrää.

 

Kävimme Nikin kanssa viime lauantaina pentujen "leikkitunnilla" ja se näytti hurjan luonteensa välittömästi. Paikalla oli n. 6 muuta pentua (myös yksi 10 vk puna-valkoinen borderi <3), ja Niki hetken katseli ja sitten paineli muiden joukkoon. Eräs vähän isompi pentu tykkäsi vähän pomottaa muita ja yritti myös Nikiä mutta niinhän se raivosi ja irvisteli ja louskutti leukojaan eikä antanut armoa. Niki jopa tikkasi sitä useaan otteseen huuleen, eikä kaveri edes vingahtanut! Oli pakko toppuutella Nikiä ja emme olleet lopulta kuin alle puoli tuntia ja sitten kotiin nukkumaan. Tänään kun olin Nemon kanssa rally-tokoilemassa samassa paikassa, piti varovasti kysyä päästetäänköhän meidän petoa enää niihin karkeloihin... Mutta kuulemma on tervetullut kaikesta huolimatta, toivottavasti ottaa vähän iisimmin! ;)

Nemon kanssa ollaan nyt treenailtu sekä tokoa että rally-tokoa. Jälkimmäistä lajin luonteen mukaisesti vähän rennommin, mutta "normi" tokossa olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan alokasluokan kisaa tämän vuoden puolella (onneksi ollaan vasta huhtikuussa! ;)). Vielä ei olla siellä asti, mutta ei kaukanakaan! Paikalla makaaminen alkaa olla varmaa, kuten myös estehyppy. Jäävät liikkeet ovat myös melko varmoja jo. Sitten taas luoksetulo mikä on ollut Nemolla aina hieno, on kadonnut jonnekin. Se sekoilee paikasta, tulee välillä suoraan sivulle tai saattaa jäädä eteen seisomaan, ihan mitä vaan paitsi oikein. Seuraaminen on välillä ihan huippuhienoa ja sitten seuraavalla pätkällä jo haahuilee eikä oikeasta paikasta tai edes katsekontaktista ole tietoakaan. Tosin on ihan eri asia ollaanko keskuksella treeneissä vai kotipihalla. Keskuksella se keskittyy huomattavasti paremmin kun taas kotona on liikaa hajuja ja se yksi perhanan pallo mikä jumiuttaa kaiken toiminnan jos on edes näköpiirissä. Toisaalta taitaa olla parempi että ongelma on näinpäin, harvemmin kukaan kotipihalla kokeita järjestää! ;) 

Parin viikon päästä alkaa sitten agility, jännityksellä odotamme mitä siitäkin sitten tulee. Koirahan on ihan huippu, mutta pysyykö meikäläinen sen vauhdissa on ihan eri asia... Näyttelyitäkin on taas vähän kierrettävä, seuraavaksi menemme toukokuussa Somerolle ryhmänäytelyyn. Sitä ennen täytynee käydä treenaamassa ainakin yhdessä mätsärissä täällä Hyvinkäällä. Harvinaista että täällä edes mitään järjestetään ja nyt yhtäkkiä on peräkkäisinä viikonloppuina kahdet mätsärit. Toisessa olisi vielä extrana möllitokokin.... :)

Niin ja tärkein asia! Murun ja Ricon pennut syntyivät 20.4, saldona 4 urosta ja 2 narttua. Synnytys meni hyvin ja Muru kuulemma on valmis hakemaan Vuoden Emä-palkintoa. ;) Kaikille pennuille on jo löytynyt koti, kiitos kaikille kiinnostuneille jotka olette tällekin sivulle asian tiimoilta eksyneet! 

Loppuun taas muutama kuva meidän kaksikosta!